tiistai 18. tammikuuta 2011

Monni pinnasängyssä?

Heräsin aamulla valtavaan maiskutukseen. Hämärässä tihrustin pinnasänkyyn ja huomasin, että Poika imi vimmatusti pinnasängyn pinnaa. Oli tarttunut siihen kiinni kuin pieni monni akvaarion lasiin. Viime yö olikin meillä ensimmäinen, jolloin Poitsu ei herännyt ollenkaan syömään! Ei siis ihme, jos aamulla nälkä oli hirmuinen. :) Täytyy kyllä myöntää, että voisin helpostikin tottua näin hyviin öihin. Yritän nyt pitää pään kylmänä ja muistaa sen, että hyvää yötä/päivää seuraa yleensä väistämättä huonompi kausi, varsinkin silloin jos on erehtynyt kehuskelemaan jollekin. ;) Viimeksi kun uskalsin julkisesti iloita siitä, että Poika nukkui 8 tuntia putkeen, hän oli 3,5 kuukautta vanha. Sen jälkeen meillä alkoikin ihan hirveä kausi, joka kesti reilun kuukauden. Yöunille nukahtaminen kesti pahimmillaan 3 tuntia ja oli aikamoista huutoa. Sen jälkeen heräiltiinkin 1-3 tunnin välein läpi yön. Nykyinen tilanne onkin siis oikeasti aika hyvä, vaikka yleensä yöherätyksiä tulee 2.

Olen huomannut, että vauvan kanssa helposti unohtaa, miten nopeasti toinen kasvaa. Kun on vaikea kehitysvaihe ja vaikka paljon yöheräilyjä, niin itse helposti ajattelen, että tätäkö tämä nyt on loppuelämän ajan. Unohdan, että kyseessä on taas vain joku kehitysvaihe, joka on pakko käydä läpi ja joka loppuu muutaman viikon kuluttua. Jos muistaisi sen, olisi ehkä paljon helpompi kestää hankalat hetket. Jos on vaikeaa, ajattelen, että tätä kestää ikuisuuden. Jos asiat puolestaan menevät hyvin, ajattelen, että kyseessä on vain joku poikkeavuus ja kohta taas on vaikeaa. Kai sitä yrittää suojata itseään pettymyksiltä ajattelemalla negatiivisesti (vai realistisesti?). Tosiasiassa varmaan positiivinen asenne auttaisi kaikin puolin.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Nyt blogataan!

Havahduin lauantaina siihen, etten ollut poistunut kotoa sitten edellisen lauantain. Aloin miettiä, että mitä ihmettä olemme touhunneet koko viime viikon ja miten olen säilynyt selväjärkisenä täällä neljän seinän sisällä. Siispä päätin, että alan pitämään blogia. Tämä toimikoot päiväkirjana, mutta myös ajankuluna ja paikkana purkaa omia ajatuksia. En bloggaa siis mistään sen hienommasta aiheesta kuin omasta elämästäni. Aiheet pyörivät todennäköisesti enimmäkseen laihdutuksen, kirjojen, ruoanlaiton ja puolivuotiaan poikani ympärillä.

Blogia täällä kirjoittaa 27-vuotias äiti, joka on vanhempainvapaalla ja pian hoitovapaalla vuoden ajan. Menossa mukana ovat 6,5 kk vanha poika, joka kulkee täällä nimellä Poitsu, sekä elämäni Mies, jonka kanssa olemme kulkeneet yhteistä taivalta jo 10 vuotta.

Tervetuloa mukaan, jos tänne joku sattuisi eksymään!