torstai 19. huhtikuuta 2012

Ei se niin helppoa ollutkaan...

Eilen pääsin kokeilemaan ensi kertaa kakkukoristeiden tekoa sokerimassasta. Ei se ollut ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut! Yritin muotoilla Koko-veturia, mutta lopputulos oli epämääräisen näköinen pötkylä. Kun muotoilin yhtä kohtaa, niin toinen kohta vääntyi väärän näköiseksi. Pitää kaivaa esille Poitsun Koko-juna ja ottaa siitä mallia, jos se edes vähän helpottaisi hommaa. Jätin junakoristeen teon tällä erää ja sen sijaan tein vappu-munkin (näytti donitsilta Miehen mielestä) ja veturin uudella muotillani. Munkin tekoon käytetyn sokerimassan värjäsin kaakaojauheella ruskeaksi. Junaa en ehtinyt vielä koristelemaan. Tarkoituksena olisi maalata se vihreällä ja violetilla pastavärillä. Onhan nuo kieltämättä vähän surullisen näköisiä tekeleitä, mutta kai sitä on jostain aloitettava :D
Tänäänkin veturi-muotti pääsi käyttöön. Leivoin Vauva-lehdestä (4/2012) bongaamallani ohjeella juna-keksejä.
Kekseistä tuli herkullisia, vähän sellaisia tahmaisia hampaissa, mutta taikina oli vähän vaikeaa käsitellä. Se tarttui leivonta-alustaan kiinni, enkä saanut siirrettyä keksejä hajottamatta niitä. Niinpä päädyin kaulimaan aina pienen taikinapalasen kerrallaan ja tein yhden tai kaksi junaa joka palasta. Näin sain keksit vähän kauemmaksi toisistaan, etteivät ne paistuneet uunissa yhteen ja vältyin keksien siirtelyltä. Tässäpä vielä ohje sellaisena kuin sen itse toteutin:

Juna-keksit

100 g juoksevaa leivontamargariinia
1,75 dl ruokokidesokeria (kidesokerilla sai mukavan rouhean suutuntuman ja mietin johtuisiko tahmainen lopputuloskin kidesokerin käytöstä)
0,5 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää kananmuna ja vaniljasokeri. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää seos taikinaan. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin, jotta sitä olisi helpompi käsitellä. Tee juna-muotilla junan muotoisia keksejä ja paista 180 asteessa 10-15 minuuttia (keksien paksuudesta riippuen).

Tällä ohjeella tuli noin 22 isohkoa keksiä (tosin taikinaa päätyi myös leipojien suuhun, joten tarkka tyyppi saattaa saada enemmänkin ;)). Aion myöhemmin vielä koristella keksit, mutta vielä en ehtinyt niin pitkälle.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Paketti saapui!

Leivontatarvikepaketti saapui tänään! Tilasin vielä aamulla pari puuttuvaa juttua, mutta toivottavasti loppuviikosta ehtisin kokeilla noita.



Eilen illalla iski ihan mahdoton makeannälkä. Olemme Miekkosen kanssa tyhjentäneet kaapit herkuista sillä ajatuksella, että yritämme nyt pysyä kaidalla tiellä ja jättää herkuttelut vain viikonloppuihin tai erikoistilaisuuksiin. Enhän minä kestänyt edes päivää... Niinpä illalla kaivoin Sara la Fountainin keittokirjan esille ja tein sieltä luottoreseptillä maailman parhaita cookieita. Niistä tulee mukavan makeita ja tahmeita, joka sopii kaltaiselleni sokerihiirelle loistavasti. Tavallisten tyyppien mielestä nämä saattavat olla liiankin makeita (aloittelijat, hah!). Tuunasin reseptiä hieman, koska en voi tällä hetkellä syödä suklaata aiheuttamatta vatsavaivoja Pikkuveljelle. Näin syntyi pellillinen kauracookieita Poitsun osallistuessa innokkaana ja pikkuveljen katsellessa (kuvaan päätyivät vain viimeiset kaksi. Aika sukkelaan käsi nimittäin kävi pellillä).



Cookiet (puolikas ohje)

110 g leivontamargariinia
1,25 dl fariinisokeria
1,25 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
reilu 0,5 dl kaurahiutaleita
0,5 tl ruokasoodaa

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita joukkoon kananmuna ja vaniljasokeri. Lisää joukkoon vehnäjauhot, sooda ja kaurahiutaleet (kuivat aineet voi sekoittaa toisessa kulhossa keskenään, mutta itse oikaisin tällä kertaa ja laitoin ne suoraan kulhoon). Paista 180 asteessa 14-16 minuuttia.


Nämä keksit ovat siitä loistavia, että niihin voi laittaa mitä itse haluaa ja mitä kaappien pohjalta sattuu löytymään. Itse olen laittanut näihin esimerkiksi pähkinöitä, karkkimurskaa ja erilaisia suklaita. Alkuperäisessä ohjeessa on lisäksi kaakaojauhetta, m&m-karkkeja ja valkosuklaata.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Japani mielessäin

Tilasin viikonloppuna Ullanunelmasta kaikenlaisia leivonta- ja koristelutarvikkeita (pastavärejä, elintarvikekynän, keksimuotteja, pursottimen jne.). Paljon jätin poiskin, kun alkoi mennä vähän tuhlailun puolelle. Päätin esimerkiksi, että cake popsit eivät tarvitse "oikeita" tikkaritikkuja, vaan ihan sopivat tikut saa tehtyä puisista varrastikuista. En malttaisi odottaa niiden saapumista, että pääsisin harjoittelemaan kakun ja keksien tekoa sekä koristelua. Ajattelin leipoa vapuksi jonkunlaisen vappukakun ja siinä samalla harjoitella vaahtokarkkikuorrutteen ja koristeiden tekoa. Ostinkin jo viikonloppuna ison pussin vaahtokarkkeja valmiiksi sitä taikinaa varten, mutta arvatkaa onko niitä enää jäljellä! ;)

Leivontatarvikkeita odotellessani päädyin vähän askartelemaan. En mitään hirveän suurta ja hienoa, vaan keksin yhtäkkiä kaivaa muutama vuosi sitten Japanista ostamani origami-kirjan esille. Siinä on erikuvioisia papereita ja jokaiseen paperiin kuuluva origami-ohje. Lisäksi kirjassa kerrotaan kunkin paperikuvion taustaa. En ollut ennen ajatellutkaan, että tiettyä kuviota ovat saaneet käyttää esimerkiksi vain ylimystön jäsenet. Kävin viikonloppuna ostamassa myös lisää origamipaperia. Suomalaisesta kirjakaupasta löytyi alennuksessa nätin näköinen paketti, jossa oli 100 paperia, muutamia erilaisia kuvioita. Mukana oli myös pieni ohjekirjanen, josta löytyi muutama perusohje.

Vasemmalla uudet origami-paperit ja oikealla Japanista ostettu ohjekirja

Nuo origamit olivat aika helppoja ja teinkin niitä muutaman: samurai-hatun, haukkuvan koiran, puhallettavan "pallon", lentokoneen ja sammakon. Heti ne tosin joutuivat yli-innokkaan taaperon hyökkäyksen kohteeksi, joten eipä noista paljon jäänyt jäljelle. Muutaman kuvan ehdin sentään napata.



¨Origami-kirja kertoo kilpikonnasta näin: kilpikonnassa käyetyn paperin kuvio on nimeltään Kikkogiku ja se on yleinen hyvän onnen kuvio. Kilpikonna symbolisoi pitkää elämää ja kilpikonnakuvioita käytetään yleensä juhlallisissa tilaisuuksissa. Heian-kaudella vain korkea-arvoiset virkamiehet saivat käyttää tätä kuviota.


Koira (Kun koiran hännästä vetää, sen pää liikkuu ja näyttää kuin koira haukkuisi.)

Lisäksi tein kukan, joka oli oikeastaan kirigami, eikä origami. Kirigamit ovat minulle ihan uusi tuttavuus, joihin törmäsin sattumalta origami-ohjeita googlettaessani. Kirigamien teossa paperia taitellaan ja leikataan, jolloin syntyy kauniita kuvioita (vähän niinkuin pikkulapsina tehtiin paperista lumihiutaleita). Kirigami-kukan ohje löytyi tästä blogista. Tuolla näytti olevan myös muita kirigami-ohjeita, joten pitää paremmalla ajalla tutkia tuota enemmänkin.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Synttärisuunnitelmia

Blogin ensimmäinen teema on juhlat ja niiden suunnittelu. Tähän aiheeseen yhdistyy myös kivasti leivonta. Poitsu täyttää kesällä 2 vuotta, joten se tarjoaa loistavan syyn suunnitella kivat juhlat. Olen aina halunnut suunnitella teemajuhlat, mutta aina ajatus on tyssännyt laiskuuteen tai siihen, etten ole halunnut laittaa rahaa "turhuuksiin".

Poitsu on hulluna juniin ja Chuggington-nimiseen tv-ohjelmaan, joten ajattelin rakentaa juhlien teeman niiden ympärille. Värimaailmaksi ajattelin vihreää, valkoista ja lilaa, kuten Koko-veturilla. Voisin hankkia kertakäyttöastioita ja servettejä noissa väreissä. Tarjolle voisi laittaa esimerkiksi:

  • kakku (tietysti!), päälle (vihreää?) vaahtokarkkimassaa ja koristeeksi sokerimassasta tehty juna. Kakun ympäri voisi mennä valkoisesta ja violetista massasta tehtyjä suikaleita. Täytyy jostain vielä keksiä maidoton täyte (esim. tällainen)
  • cake popseja (näistä ei tule maidottomia)
  • minimuffinsseja (löysin eilen ihania pikkuvuokia tiimarista. Niillä saa juuri sopivan kokoisia muffinsseja)
  • veturin muotoisia keksejä (muotit Ullan unelma-verkkokaupasta)

Suolaista tarjottavaa pitää vielä miettiä.

Nämä tarjoamukset vaativat vähän opettelua, sillä en ole ensinnäkään hyvä kakkujen tekijä. En ole koskaan käyttänyt kakun päällä mitään muuta kuin kermavaahtoa tai suklaata, joten vaahtokarkkimassa on ihan uusi tuttavuus. Ohje vaahtokarkkimassan tekoon löytyy kinuskikissan sivuilta täältä.

Myöskään cake popseja en ole tehnyt ennen tätä päivää, eikä tulos ollut hirveän rohkaiseva (siitä lisää myöhemmin). Kekseihin ajattelin tehdä jonkinlaisen kuorrutuksen vaikka pikeerillä (royal icing). Mallia ajattelin ottaa täältä ja täältä.

Leivoin kokeeksi annoksen mustikka-banaanimuffinsseja uusilla minivuoillani. Lopputulos oli ihan hyvä ja muffinssien koko tosiaan täydellinen.

Resepti on vanha hyväksi havaittu maailman helpoin valkosuklaa-mustikkamuffinssien ohje, jonka olen joskus löytänyt jostain blogista (en valitettavasti ottanut osoitetta ylös) ja jota vähän sovelsin.

Mustikka-banaanimuffinssit

3,5 dl jauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa
100 g leivontamargariinia
1 dl mehua (itse käytin tällä kertaa mango-appelsiinia)
1 dl maitoa (tai kauramaitoa maidottomaan versioon)
3 dl mustikoita
2 soseutettua banaania

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sitten loput aineet keskenään ja yhdistä kuivien aineiden kanssa. Annostele muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Ohjeesta tulee noin 20 tavallisen kokoista muffinssia tai 30 minimuffinssia (tämä on vain arvio, koska itse en tehnyt koko taikinasta pieniä muffinsseja, vaan 24 pientä ja 3 jättikokoista).

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Uusi yritys, uusi nimi

On taas aika puhallella pölyt tästä blogista, joka ei koskaan päässyt alkua pidemmälle. Edelleen kaipaan jotain paikkaa purkaa ajatuksiani, vaikka nykyään aikaa on vielä vähemmän kuin vuosi sitten. Perheeseemme on saapunut toinen lapsi (Pikkuveli), joka on 2 kuukautta vanha. Esikoinen, alias Poitsu, lähestyy jo kahden vuoden rajapyykkiä. Niin se aikaa lentää! Viime vuodesta ei juurikaan jäänyt muistikuvia (tai oikeammin kaksi viimeistä vuotta on aikamoista sumua), joten sitä suuremmalla syyllä haluaisin saada kirjoitettua tärkeitä ja muistamisen arvoisia asioita ylös.

Blogin nimi juontaa juurensa Radioheadin saman nimisestä kappaleesta, josta olen pitänyt jo teini-ikäisestä asti. Sen kummemmin kappaleen sanomaa miettimättä tuo nimi tuntuu kuvaavan elämääni tällä hetkellä erittäin hyvin. Ei yllätyksiä, vaan päivästä toiseen samana toistuvia rutiineita ja samoja touhuja poikien kanssa. Älkää käsittäkö väärin, en missään nimessä olen rutiineita ja "tylsää" elämää vastaan, vaan viihdyn oikein hyvin kotona puuhastelemassa. Viime aikoina on kuitenkin alkanut tuntua, että tarvitsen jotain. Jonkun harrastuksen, intohimon kohteen tai jotain, mistä nauttisin ihan omana itsenäni. Jotain joka saisi minut innostumaan ja jossa olisin hyvä (edes omasta mielestäni). Tällä hetkellä tuntuu, että vaellan elämäni läpi. Kuljen mukavassa sumussa, jossa kaikki on aika kivaa, mutta mikään ei ole kamalaa tai kamalan kivaa. Kaikki on ihan ok. Tajuaako kukaan mitä tarkoitan? Mitään muuta en elämässäni haluaisi muuttaa; mies on ihana ja rakas, kuten myös molemmat pojat. Tuntuu vain, että minä en ole sitä omasta mielestäni. Olen tylsä, enkä kiinnostunut erityisesti mistään.

Näistä ajatuksista kumpusi idea taas (yrittää) kirjoittaa blogia. Tällä kerralla minulla on suunnitelmakin: aion kokeilla uusia asioita. Aion kokeilla erilaisia juttuja, joista esimerkiksi muut ihmiset bloggaavat ja kirjoitan niistä tänne. Blogini on ehkä vähän aikaa kakkublogi, sitten valokuvaus- tai ehkäpä kirjablogi. Mitä ikinä keksinkään ja mikä tuntuu MINUSTA kiinnostavalta. Alustavia ideoita minulla on jo muutamia:
  • ruoka, leivonta, kakut
  • käsityöt (opettelen ompelemaan tai virkkaamaan)
  • kirjoitan novellin, arvostelen lukemani kirjan
  • valokuvaus
  • askartelu (esim. korttien teko, origamit)
  • taide (maalaaminen, piirtäminen, arkipäivän taidetta?)

Tulen luultavasti kirjoittamaan myös ihan tavallisesta arkisista asioista tänne, mutta yritän pitää mielessä tuon suunnitelmani.