sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Pätkismuffinssit karamellikuorrutteella

Nämä herkulliset muffinssit syntyivät Leila Lindholmin karkkimuffinit-ohjeella (Pala kakkua - ja paljon muuta -kirjasta), joskin taas tein pätkiksiä lukuunottamatta maidottoman version ja oikaisin hieman mutkissa. Kuorrutteeksi tein karamellikuorrutteen tällä Cake Dream -blogissa olleella ohjeella. Vai ovatkohan nämä kuppikakkuja, kun näissä on kuorrutekin? Muffinssit olivat niin hyviä, ettei niihin olisi edes kuorrutetta tarvinut. Halusin kuitenkin kokeilla kuorruttamista, koska en ole juurikaan aiemmin käyttänyt kuorrutteita. Ongelmana on ollut löytää hyvää maidotonta kuorrutetta. Kaikissa yleisimmissä kun tuntuu olevan tuorejuustoa ja/tai valkosuklaata. Varsinkin kuorrutuksen kanssa muffinsseita tuli aika makeita, mutta tosi hyviä. Minunkaanlainen makeamonsteri ei pysty vetämään näitä kourakaupalla, mikä on oikein hyvä juttu! Minkäköhänlainen kuorrute muuten syntyisi mokkapala-tyyppisellä kuorrutteella? Täytyy vähän tutkailla ja kokeilla.

Pätkismuffinssit

150 g juoksevaa margariinia
2 dl soijakermaa (esim. kauramaitokin on varmasti hyvä)
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 dl (leivonta)kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
0,5-1 pss pätkiksiä

Vaahdota kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Sekoita vaahtoon soijakerma ja juokseva margariini. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe ja suola, ja kääntele taikinan sekaan (laiskan tunnustus: en sekoittanut näitä erikseen, vaan laitoin suoraan taikinan joukkoon!). Aseta paperivuoat muffinssipellin koloihin ja täytä 2/3 joka vuoasta taikinalla. Paina jokaiseen muffinssiin 1-2 pätkistä siten, että suklaa jää kokonaan taikinan pinnan alle.

Minä tein muutaman muffinssin siten, että jätin pätkiksen laittamatta ja korvasin sen rusinoilla. Pätkiksissähän on maitoproteiinia, joten ne eivät Poitsulle sovi. Sen sijaan poika sai rusinaversioita ja hyvin maistui.

Kun muffinssit ovat jäähtyneet, valmista kuorrute.

Maidoton karamellikuorrute

25g juoksevaa margariinia
1 dl fariinisokeria
1/4 dl vaaleaa siirappia
1/2 dl soijakermaa
5 dl tomusokeria

Sekoita kaikki aineet tomusokeria lukuunottamatta kattilassa. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen kunnes sokeri on sulanut. keitä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia ja nosta kattila jäähtymään vesihauteeseen. Kaada joukkoon puolet tomusokerista ja vatkaa hetki sähkövatkaimella. Lisää loput tomusokerit ja vatkaa vielä noin 2 minuuttia.

Huom! Ainakin minulla kuorrutteesta tuli hieman paksua, joten lisäsin siihen vielä vähän (kaura)maitoa, kuten Cake Dream -blogissa neuvotaankin.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Iltapalalla

Meillä on usein iltapala-aikaan aikamoinen hulabaloo. Taapero riehuu, vauva puolestaan alkaa jo väsyä ja kitisee sen vuoksi. Niinpä illat yleensä menevätkin siihen, että vauva kainalossa tekaisen nopeasti jonkunlaisen iltapalan lapsille (kerrotaan rehellisyyden nimissä, että yleensä se vauva on kuitenkin miehen sylissä, jolloin saan käyttää molempia käsiä esim. juuston leikkaamiseen. Luksusta! ;)). Omaa iltapalaa ei kannata siihen hötäkkään edes kuvitella, kun ei sitä kuitenkaan ehdi syödä rauhassa. Eilen kuitenkin tein poikkeuksen ja aloitin iltapalan teon hyvissä ajoin, että ehtisin itsekin syödä. Tarjolla oli munakokkeli-paahtiksia melonisalaatin kanssa. Vai olisikohan oikeampi nimitys tuolle salaatille salsa? No, päättäköön kukin itse. Munakokkelin täydellinen ohje löytyi Suolaa&hunajaa-blogista ja on alun perin Julia Childin keittokirjasta. Minä en edes tiennyt, että munakokkelin tekoon on joku oikeaoppinen tapa! Tuli kyllä aivan mahtavan makuista. En enää koskaan palaa entiseen "kaikki aineet tulikuumalle pannulle ja sitten sekoitetaan"-tapaani. Tässä vielä ohje, jossa korvasin kuohukerman soijakermalla:

Täydellinen munakokkeli

4 munaa
1 rkl maidotonta margariinia (Floran sininen)
1 rkl soijakermaa
suolaa

Sekoita munien rakenne rikki kulhossa. Lämmitä pannua keskilämmöllä ja sulata siinä voi. Kun voi on sulaa, kaada munaseos pannulle ja sekoita sitä koko ajan esim. vispilällä. Kun munaseos on sopivan sakeaa, ota pannu pois levyltä ja sekoita siihen nopeasti soijakerma. Kerma pysäyttää kypsymisen ja näin munakas säilyy mehevänä. Mausta suolalla.

Melonisalaatti

0,5 hunajameloni
0,5 pieni kurkku
1 tomaatti
viinirypäleitä
balsamicoa
sormisuolaa
oliiviöljyä
sitrunamehua

Pilko kaikki hedelmät ja kasvikset pieniksi kuutioiksi. Sekoita joukkoon balsamico, sormisuola, oliiviöljy ja sitruunamehu. En ottanut mitään tarkkoja mittoja, vaan lorauttelin mieleni mukaan.

Banaani-tiikerikakku

Aloitan tämän postauksen samalla tavalla kuin niin usein muulloinkin: tänään alkoi taas tehdä yhtäkkiä mieli jotain makeaa. Nopean ja helpon kakun leipominen tuntui siksi hyvältä idealta, vaikka toisaalta takaraivossa jyskyttivät sanat "a moment on the lips, lifetime on the hips". Tuo sisäinen nalkuttaja on vaan niin helppo sivuuttaa, joten pyöräytin kuitenkin maidottoman banaani-tiikerikakun. Makuraadin mielestä kakku olisi saanut olla hieman makeampi, joten seuraavalla kerralla laitan sokeria 3 dl kahden desin sijasta. Hyvää tämä oli!

Banaani-tiikerikakku

200 g voita
2-3 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
0,5 tl suolaa
2 dl soijajugurttia/kauramaitoa tms
2 rkl kaakaojauhetta
2-3 banaania

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää sitten kananmunat yksitellen vatkaten. Sekoita keskenään muut kuivat aineet, paitsi kaakaojauhe. Ota taikinasta 1/3 erilleen ja sekoita siihen kaakaojauhe. Muussaa banaanit ja sekoita banaanisose vaaleaan taikinaan. Voitele ja jauhota kakkuvuoka ja laita siihen puolet vaaleasta taikinasta. Lisää päälle tumma taikina ja päälle loput vaaleasta taikinasta. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 40 minuuttia.

torstai 27. syyskuuta 2012

Kotikutoiset kananugetit

Meidän 2-vuotias rakastaa kananugetteja. Vaikka mulla ei erityisesti ole suuria ongelmia einesnugettien kanssa, niin itsetehdyt tuntuu kuitenkin paremmalta idealta. Löysin hyvältä kuulostavan ohjeen Homemade by mi-blogista. Nugetit katosivat alta aikayksikön parempiin suihin, joten tätä ohjetta meillä varmasti hyödynnetään jatkossakin. Tässä ohje sellaisena kuin sen tein:

Kananugetit

paketti maustamattomia kanafileitä
1,5-2 dl korppujauhoja
n. 3 rkl oliiviöljyä
suolaa
mausteita maun mukaan (itse käytin suolaa, mustapippuria, currya, valkosipulijauhetta)
hunajaa

Leikkaa broileri sopivan kokoisiksi palasiksi. Ripottele päälle suolaa oman maun mukaan ja lorauta halutessasi hieman hunajaa palasten päälle. Laita yhteen kulhoon korppujauhot sekä mausteet ja toiseen kulhoon oliiviöljy. Kasta kananpalat ensiksi öljyyn ja sitten korppujauhoseokseen. Laita leivinpaperin päälle uunipellille. Ennen uuniin laittoa voit vielä suihkauttaa nugettien päälle öljyä. Minulla ei ole mitään millä suihkauttaa, mutta pirskottelin öljyä silikonisen pullasudin avulla. Paista nugetteja 225 asteessa 10-12 minuuttia, käännä nugetit ja paista vielä 5 minuuttia. Tarjoa esimerkiksi perunamuussin kanssa tai naposteltavana majoneesin kanssa.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Sushia ja hampparia - jälleen kerran

Viikonlopun kunniaksi ruokaan käytettiin eilen taas vähän liikaatavallista enemmän aikaa. Lounaaksi syötiin sushia ja päivälliseksi itsetehtyä hampparia. Aika samoissa ainesosissa pysyttiin kuin edellisilläkin sushi- ja hampparikerroilla.

Tällä kertaa sushissa käytettiin tavallisten raaka-aineiden lisäksi avokadoa ja jäävuorisalaattia. Lisäksi kokeilin tehdä ensimmäistä kertaa Kalifornia-rullia, joissa riisi tulee rullan ulkopuolelle. Lopputulos oli ihan menettelevä, joskin rullista tuli kutakuinkin kääretortun kokoisia! Nyt kun googlailin lisää ohjeita, huomasin, että joissakin ohjeissa riisiä tulee sekä rullan ulko- että sisäpuolelle (kuten minä tein) ja toisissa vain ulkopuolelle. Täytyykin ensi kerralla kokeilla vain tuota ulkopuolelle tulevaa riisiä, josko rullat olisivat sitten sopivamman kokoisia. Sushiriisinä käytettiin tällä kertaa Clearspringin tummaa luomu-sushiriisiä. Se on todella hyvää! Valmistusohje oli tälle riisille hieman erilainen ja se löytyy paketin kyljestä.

Hampparit tehtiin jauhelipihveistä ja niiden kanssa syötiin bataattiranskalaisia. Ranskikset olivat herkullisia, mutta niissä on se perusongelma, joka kotitekoisissa uuniranskiksissa on - ne jäävät lötköiksi. Täytyy metsästää jostain ohje, jolla saisi tehtyä rapeita ranskalaisia uunissa. Yhteen jo törmäsinkin, jossa rapeus ilmeisesti saadaan aikaiseksi munanvalkuaisvaahdolla. Maku oli kuitenkin hyvä.

Bataattiranskalaiset

2 bataattia
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl fariinisokeria
suolaa
mustapippuria
muita mausteita oman maun mukaan

Leikkaa bataatit ohuiksi ranskalaiksi. Sekoita kulhossa oliiviöljy, suola, pippuri, fariinisokeri ja muut haluamasi mausteet. Pyöritä bataattiranskalaisia öljyseoksessa. Levitä bataatit pellille ja paista 25 minuutin ajan 225 asteessa. Kääntele ranskalaisia ja paista vielä 15 minuutin ajan.

Jauhelihapihvit

(6-8 kpl)

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
(100 g herkkusieniä)
2 porkkanaa
400 g jauhelihaa
3 kantitonta paahtoleipää
1 kananmuna
suolaa
1 rkl sweetchili-kastiketta
oliivilöjyä

Kuori ja pilko sipulit. Puhdista ja pilko herkkusienet. Kuori ja raasta porkkanat. Kuullota kasviksia öljyssä hetken aikaa. Murustele paahtoleivät. Sekoita jauheliha, leivänmurut, kananmuna, mausteet ja kasvisseos tasaiseksi taikinaksi. Muotoile pihveiksi ja paista kypsiksi pannulla (minulla kesti n. 5-8 minuuttia per puoli).

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

"Skonssit"

"Tota... Eikö skonssit ole sellasia, jotka kohoaa korkeiksi ja on vähän... erilaisia kuin noi?"
-En mä vaan tiedä. En mä oo ikinä syönyt tai nähnyt skonsseja..."

Melkein itku silmässä tihrustin uunin lasin läpi ja toivoin, että paistaminen muuttaisi skonssien ulkonäköä dramaattisesti. Mutta ei. Sokeakin sen huomaisi, ettei tämän aamun tekeleet ole skonsseja nähneetkään. Niistä tulikin "skonsseja". Maku oli onneksi hyvä ja tiedän kyllä missä meni pieleen - mustikoita ei kannata lisätä liian aikaisin tai ne hajoavat sekoittaessa, ohjetta ei kannata vaihtaa kesken kaiken ja toisaalta kannattaa käyttää muottia skonssien teossa. Ei siis ihan mennyt putkeen, mutta toisaalta ihan siedettävä lopputulos neljän tunnin yöunilla! Ohje oli muuten kyllä hävyttömän helppo, vaikka sen mokasinkin. Ensi kerralla kokeilen yhtä toista ohjetta, mutta laitetaanpas tämä muistiin. Ihan oikeasti kun skonssien teko ON hävyttömän helppoa. Poikkeus vahvistaa säännön ja sitä rataa.

Rusina-mustikka-skonssit (maidoton, munaton, ruma)

(6 kpl)

3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 rkl sokeria
50 g margariinia/voita
1 dl (kaura)maitoa
1 dl mustikoita
n. 0,5 dl rusinoita

Sekoita kuivat aineet. Nypi joukkoon margariini/voi (käytin taas juoksevaa margariinia, kuten aina). Lisää rusinat. Keksi yhtäkkiä käyttää myös mustikoita ja sekoita nekin joukkoon. Lisää kauramaito ja sekoita taikina tasaiseksi, kunnes se irtoaa käsistä. Huomaa yhtäkkiä, että taikina EI irtoa käsistä ja etsi nopeasti toinen ohje. Totea, että toinen ohje on aivan erilainen ja nappaa sieltä summamutikassa joku vinkki - lisää jauhoja. Sekoita uudestaan ja huomaa kauhuksesi, että mustikat ovat hajonneet ja taikina muuttunut violetiksi. Kiroa hiljaa ja päätä hoitaa homma loppuun kunnialla. Taputtele taikina levyksi, mutta kesken kaiken tajua, että taikina tarttuu sormiin entistä tiukemmin. Päättele mielessäsi, että tällaisesta taikinasta ei missään nimessä saa muotilla otettua palasia. Keksi sen sijaan tehdä taikinasta pieniä kekoja leivinpaperille omin pikku kätösin. Älä ole huomaavinasi, kuinka luotaantyöntäviltä nämä koiranjätöksiä muistuttavat "skonssit" näyttävät. Paista uunissa 200 asteessa 15 minuuttia ja totea, että rumia ovat yhä. Paista vielä 5 minuuttia ja luovuta - ei uunikaan pysty ihmeisiin. Nauti sellaisenaan ja ota lohduksi vaikka kupillinen kaakaota. Uhoa, että ensi kerralla kyllä onnistut ja katso tyytyväisenä, kuinka kaikesta huolimatta nämäkin tekeleet katoavat nopeasti perheen miesväen suuhun. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Sunnuntain kunniaksi halusin tehdä vielä vähän jotain extraa aamupalalle (asiaan saattoi vaikuttaa myös em. leipomispuhde). Siispä pyöräytin tehosekoittimella nopean maidottoman smoothien "skonssien" seuraksi.

Banaani-ananassmoothie (maidoton)

(3 annosta)

2 banaania
reilu 1 dl (soija)jugurttia
reilu 1 dl (kaura)maitoa
1 prk ananasmurskaa/palasia

Heitä koko komeus tehosekoittimeen ja surruuta, kunnes taapero pyytää kauhuissaan sinua lopettamaan.

torstai 20. syyskuuta 2012

Rouheinen ciabatta

Tulipa taas leivottua leipää arkipäivän iloksi. 2-vuotias oli innokkaana apurina ja meinasi lorauttaa mm. 1 teelusikallisen liikaa suolaa. Refleksit on vissiin kehittyneet näissä yhteisissä leivontahetkissä, kun sain torjuttua hyökkäyksen ja suola päätyikin pitkin keittiön tasoja. ;) Huomaa kyllä, että leipominen on hauskaa puuhaa lastenkin mielestä. Kun antaa oman desimitan ja vähän jauhoja ja vettä, niin aika iloiseksi tuli ainakin tuo vesseli. Ja sitä suolaa.. ;) Lopputulos laitettiin mikroon "paistumaan" ja sieltä se löytyikin nyt illalla unohtuneena.

Tämän leivontatuokion varsinainen syötäväksi tarkoitettu tuotos on alun perin jälleen Leila Lindholmin "Pala kakkua - ja paljon muuta" -kirjasta. Ohjeessa neuvotaan käyttämään taikinakoukkua vaivaamiseen, mutta en ole koskaan aiemmin kokeillut sitä. No nyt olen ja meinaan tästä lähtien vaivata (ainakin melkein) kaikki leipätaikinani sillä! Sen verran parempi lopputulos tuli kuin pelkästään käsin vaivaamalla. Mutta tässä ohje:

Rouheinen ciabatta

(6 leipää)

1 pss kuivahiivaa (tai 1/2 palaa tuoretta)
3 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä
1,5-2 tl suolaa
2 dl (Sunnuntai) rouheinen sämpyläjauhoja
4 1/2 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi kuivahiivalle sopivaksi ja sekoita siihen hiiva ja oliiviöljy. Lisää suola ja sekoittele, kunnes hiiva on liettynyt. Lisää jauhoja vähän kerrallaan, kunnes taikina on kimmoisaa. Vaivaa taikinaa koneessa taikinakoukulla 10-15 minuuttia. (Sekoitin jauhot käsin, mutta lopuksi otin käsivatkaimen taikinakoukuilla varustettuna esiin.) Kaada taikina öljytyn leivinpaperin päälle pellille ja muotoile suorakaiteen muotoinen noin 2 cm:n paksuinen leipä. Ripottele pintaan hieman jauhoja ja anna kohota liinan alla 30-40 minuuttia. Kohoamisen jälkeen jaa taikina pellillä kuudeksi suorakaiteen muotoiseksi leiväksi ja siirrä niitä hieman kauemmas toisistaan. Paista uunin keskitasolla 250 asteessa noin 10 minuuttia. Kun olet laittanut pellin uuniin, suihkuta sinne suihkupullosta hieman vettä, jotta leipiin tulisi rapea kuori.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kirjahyllystä: One day, David Nicholls

Alussa ajattelin, että bloggaan niistä lukuisista uusista asioista (:D), joita tulen tekemään. No eihän se ihan niin mennyt! Olen jämähtänyt mukavuusalueelleni - ruokaan ja leivontaan - ja unohtanut kokonaan kaiken muun (enkä nyt sitten tarkoita mukavuusalueella, että olisin mitenkään erityisen hyvä leipomaan, vaan lähinnä sitä, että tykkään ruoasta ja herkuista ;)). Oikeastaan tästä blogista on tullut enemmän reseptikirjani ja se on oikeastaan ihan kiva juttu. Mukava saada jonnekin talteen lempireseptini. Nyt kuitenkin yritän taas vähän jotain muuta. Tykkään paljon lukemisesta, vaikka viime vuosina siihen ei olekaan ollut hirveästi aikaa. Yritän nyt kuitenkin elvyttää tätä vanhaa lempipuuhaani ja kirjoitan tänne silloin tällöin lyhyitä kommentteja lukemistani kirjoista. Osittain siitä syystä, että saan jonkunlaista iloa siitä, kun näen mitä kirjoja olen saanut aikaiseksi lukea ja toisaalta siksi, että aivot saa vähän tekemistä, kun pääsee kommentoimaan ja tiivistämäään kirjan juonta. Saanko esitellä ensimmäisen uhrini suoraan kirjahyllystä:

David Nicholls: One day

Tarina alkaa 15.7.1988, kun kirjan päähenkilöt, opiskelijakaverit Emma ja Dexter, päätyvät viettämään viimeisen yön ennen koulusta valmistumista yhdessä. Tästä eteenpäin kukin luku kirjassa kertoo tapahtumista tuona samana päivämääränä, mutta eri vuosina. Seuraavassa luvussa ollaan siis hypätty vuoteen 1989, jolloin päähenkilöt ovat lähteneet omille teilleen, Dexter Roomaan ja Emma Wolverhamptoniin. He kuitenkin pitävät yhteyttä toisiinsa ja ehkä kaipaavatkin toisiaan.

Päähenkilöiden välille on luotu perinteistä vastakohtien välistä kemiaa. Dexter on kevytkenkäinen ja ilmeisesti rikkaasta perheestä oleva ehkä hieman hemmoteltukin poika. Emma vaikuttaa järkevältä tunnolliselta jalat maassa -tyypiltä, mutta on kova piikittelemään Dexteriä. Ehkä osittain siksi, että hän on ihastunut Dexteriin. Pian paljstuu, että tunne on molemminpuolinen, mutta päähenkilöt itsekin tuntuvat olevan siitä hämillään. Heillä ei tunnu olevan mitään yhteistä, mutta silti he sopivat hyvin yhteen.

"'My tattoo. From India.' She rubbed it with her thumb as if trying to wipe it off. 'It's faded a bit. It's a yin-and-yang,' he explained.
'Looks like a road sign.'
'It means the perfect union of opposites.'
'It means "end of national speed limit". It means put some socks on.'"

Sama vastakohtien teema jatkuu kaikessa, mitä päähenkilöt tekevät. Dexter kiertää maailmaa, elää hohdokasta elämää ja päätyy lopulta pikkujulkkikseksi tv-ohjelman juontajana. Emman elämää puolestaan kuvataan hyvinkin realistisesti, kun hän työskentelee rasvaisessa ravintolassa tai pienessä teatterikokoonpanossa. Dexterin elämä on hohdokasta ja näennäisen kiinnostavaa, Emma puolestaan on hyvistä kouluarvosanoista ja suurista suunnitelmistaan huolimatta päätynyt ikävään työhön, josta hän unelmoi pääsevänsä eroon. Vuosien varrelle kuitenkin mahtuu monenlaisia tapahtumia, hyviä ja huonoja.

Kirja oli hyvä ja aika koskettavakin. En viitsi kirjoittaa siitä tämän enempää, koska en halua paljastaa loppuratkaisua (heh, jos nyt joku tänne sattuisi eksymään!). Pidin kirjan huumorista ja realistisen oloisesti käyttäytyvistä roolihahmoista. Loppuratkaisu oli yllättävä, mutta se teki kirjasta entistä paremman (vaikka salaa toivonkin toisenlaista loppua). Mielestäni kirjan kerrontatapa - vuosittain etenevät luvut - oli virkistävä ja hauska. Aikaa ei tuhraantunut turhuuksiin, vaan kaikki jutut kirjassa tuntuivat oleellisilta. Minusta oli myös hauska seurata päähenkilöiden kasvua ja kehitystä. Kirja kuvasi hyvin ihmisten perusluonnetta ikäkausittain. Sitä, kuinka nuorena mikä vain tuntuu mahdolliselta. Ja sitä, kuinka vähän vanhempana huomaa, että se ei ehkä olekaan ihan realistista ja kuinka ennemmin tai myöhemmin löytää tasapainon ja oman paikkansa maailmassa. Siihen pystyi itsekin samaistumaan.

"...she wasn't as curious or passionate as she once had been, that was only to be expected. It would be inappropriate, undignified, at thirty-eight, to conduct friendships or love affairs with the ardour and intesity of a twenty-two-year-old. Falling in love like that? Writing poetry, crying at pop songs? Dragging people into photo-booths, taking a whole day to make a compilation tape, asking people if they wanted to share your bed, just for company? If you quoted Bob Dylan or T.S. Eliot or, God forbid, Brecht at someone these days they would smile politely and step quietly backwards, and who would blame them?"

Lempilainaukseni kirjasta:
"'Live each day as if it's your last', that was the conventional advice, but really, who had the energy for that? What if it rained or you felt a bit glandy? It just wasn't practical. Better by far to simply try and be good and courageous and bold and to make a difference. Not change the world, but the bit around you. Go out there with your passion and your electric typewriter and work hard at ... something. Change lives through art maybe. Cherish your friends, stay true to your principles, live passionately and fully and well. Experience new things. Love and be loved, if you ever get the chance."

(Melkein) ranskanleipä

Olin liian laiska lähteäkseni kauppaan pelkän leivän takia, joten ei auttanut muu kuin alkaa itse leivontapuuhiin. Olen tehnyt ranskanleipää ties kuinka monta kertaa Leila Lindholmin ohjeella, joka löytyy hänen keittokirjastaan "Pala kakkua - ja paljon muuta". Niinpä jälleen kerran tartuin samaan ohjeeseen. Tällä kertaa tosin korvasin osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla ja kaurahiutaleilla. Alkuperäinen ohje on siis hieman erilainen, mutta tässä ohje sellaisena kuin sen tein:

(Melkein) ranskanleipä (2 leipää)

1,5 pussia kuivahiivaa
5 dl vettä
2 tl hunajaa
2 tl vaaleaa siirappia
1 dl oliiviöljyä
1-1,5 rkl sormisuolaa
1 dl ruisjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
9-10 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi ja lisää siihen hiiva, hunaja, siirappi, oliiviöljy ja sormisuola. Sekoita kunnes hiiva liettyy. Lisää vähitellen sekoittaen kaurahiutaleet ja jauhot, kunnes taikina muodostuu ja muuttuu pehmeäksi ja kimmoisaksi (yleensä vaivaan taikinaa käsin jauhojen lisäämisen loppuvaiheessa, vaikka ohjeessa ei puhutakaan vaivaamisesta). Kohota taikinaa kulhossa liinan alla noin 40 minuuttia. Voitele kaksi leipävuokaa. Vaivaa taikinaa hieman ja jaa se sitten kahtia. Pyöritä taikinasta kaksi limppua ja laita vuokiin. Kohota leipiä liinan alla 30 minuuttia. Voitele leivät vedellä ja ripottele pinnalle sormisuolaa. Leikkaa leipien pintaan viillot pituussuunnassa. Paista uunin keskitasolla 25-30 minuuttia.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Muruiset valkosuklaa-omena-muffinssit

Tänään oli sellainen hulinapäivä, että oksat pois. Aamu alkoi aika rauhallisesti reissulla asukaspuistoon. Iltapäivän päiväunien aikaan alkoikin sitten pienoinen alamäki - ei mitään kamalaa, mutta hermoja kiristävää silti. Varsinkin, kun alla oli liian lyhyet yöunet. Pikkuveli heräili kokoajan itkemään flunssaansa, hampaita tai jotain muuta ja vietinkin suurimman osan päiväuniajasta terassilla. Unien jälkeen Poitsu puolestaan oli levoton ja riehuminen alkoi mennä ihan liiallisuuksiin. Heti jos pikkuveljen jätti lattialle, kävi Poitsu ikään kuin vahingossa istumaan reppanan päälle tai ohimennessään potkaisi jne. Tähän kun yhdistetään ruoanlaitto ja jo valmiiksi kireät hermot, niin johan alkaa harmittaa. Tilanne (=minun hermoni) vaati siis herkkuja, joten puin ja pakkasin lapset kärryihin. Tallustelimme lähikauppaan ostamaan tykötarpeita ja paluumatkalla piipahdimme leikkipihalla. Suurimmat sauhut pääsivät onneksi tällä reissulla ulos, mutta koska leipomisainekset oli jo ostettu, niin eihän niitä voinut jättää kaappiin lojumaan! Lisäksi jääkaappi edelleenkin pullottaa vanhemmiltani saatuja omenoita, joten siinäpä tekosyitä kerrakseen ryhtyä leivontapuuhiin. Pisteenä i:n päälle Poitsu vielä keksi käsienpesureissulla ryhtyä vesileikkeihin. Vessassa oli liian hiljaista ja yhtäkkiä alkoi kuulua riemunkiljahduksia. Siellähän se suihkautteli käsisuihkulla puhtaiden vaatteiden, vaippojen ja vessapapereiden päälle vettä... Ihan normaali taapero siis, kunhan äiti vaan ei olisi niin nipo!

Olen kauramuru-omenatortun leipomisesta lähtien pyöritellyt mielessäni ajatusta murumuffinsseista. Nyt minulla vihdoin välähti, että olen nähnyt sellaisen ohjeen jossakin. Ja sieltähän se löytyi, Leila Lindholmin "Pala kakkua - ja paljon muuta" -kirjasta. Tuunasin ohjetta hieman lisäämällä siihen omppumehua ja valkosuklaata. Tuli hyviä, vaikkakin muffinssit olivat suunnilleen isojen sämpylöiden kokoisia ;) Ensi kerralla taidan käyttää normaalin kokoisia vuokia.

Muruiset valkosuklaa-omena-muffinssit

(6-7 isoa tai varmaan aika monta pientä)

Perustaikina:
100 g juoksevaa margariinia
1 dl omenamehua (Tropicana)
1 dl maitoa (tai soija tai kauramaitoa)
2 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
100-150 g valkosuklaata

Täyte:
4-5 pientä omenaa
2 rkl juoksevaa margariinia
2 rkl sokeria
1 rkl kanelia

Muruseos:
75 g juoksevaa margariinia
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria

Valmista aluksi täyte. Pese (ja tarvittaessa kuori) omenat ja pilko pieniksi kuutioiksi. Paista omenakuutioita kuumalla paistinpannulla margariinin, sokerin ja kanelin kanssa (pari minuuttia). Jätä jäähtymään taikinan valmistuksen ajaksi.

Valmista sitten perus muffinssitaikina. Vaahdota kananmunat, sokeria ja vaniljasokeri. Sekoita vaahtoon mehu, maito ja juokseva margariini. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, suola ja paloiteltu suklaa taikinan sekaan varovasti käännellen. Sekoita omenatäyte muun taikinan joukkoon ja täytä muffinssivuoat taikinalla.

Viimeiseksi tehdään muruseos. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja ripottele muffinssien pinnalle (olipa hankalaa! ;)). Mulla muruseosta tuli tosi paljon ja sitä jäi ylikin, vaikka laitoinkin sitä ihan reilusti muffinssien päälle.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa (tai pieniä muffinsseja 200 asteessa) noin 20-30 minuuttia (pieniä noin 12-15 minuuttia). Mulla ei muffinssit meinanneet millään kypsyä! Alkuperäisessä ohjeessa paistoaika oli 20 minuuttia, mutta meidän jättimuffinssit viihtyi uunissa suunnilleen 35 minuuttia.

P.S. Vaihdoin tänään blogini ulkonäköä. Dynaamiset näkymät eivät toimineet järin hyvin vanhalla läppärilläni ja vanhalla iPadilla, joten hylkäsin modernin tyylikkyyden ja aloin suosia käytännöllisyyttä. Alkaisikohan tämä pikku hiljaa näyttää sellaiselta kuin haluankin...?

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Sunnuntain sepustuksia ja ruokia

Sunnuntait ovat toisaalta ihania ja toisaalta kamalan tylsiä ja ehkä vähän ahdistaviakin. Seuraavana päivänä alkaa taas arki, mutta toisaalta edessä on vielä kokonainen päivä vapaa-aikaa nautittavana. Pitäisi osata pysähtyä nauttimaan ja iloitsemaan, eikä tuhlata ajatustakaan edessä olevalle työviikolle (tai minun tapauksessani kotiäitiviikolle). Nyt kotona ollessa sunnuntait ovat osittain kyllä menettäneet negatiivista merkitystään. Toki mies lähtee töihin seuraavana päivänä, mutta me saamme täällä kuitenkin poikien kanssa nautiskella viilenevästä syyssäästä, piirtämisestä, autoleikeistä, hiekkatunneleista ja muista pienistä asioista. Toivottavasti osaan muistaa tämän asenteen sittenkin, kun on taas aika palata työelämään.

Tänä sunnuntai-aamuna nautimme tavallista runsaamman aamupalan. Heitin puoliksi vitsillä, että tehtäisiinkö pannukakkuja ja siitä se ajatus sitten lähti. Käytin tuttua Amerikkalaisten pannukakkujen ohjetta, mutta tällä kertaa tein niistä maidottomia, että Poitsukin pystyisi niitä syömään. Hyvältä maistuivat sellaisinakin! Korvasin vain maidon kauramaidolla ja kermaviilin Alpron soijajugurtilla (mustikka-mansikka tai joku sellainen maku, koska maustamatonta ei sattunut olemaan kaapissa). Pannukakkujen lisäksi söimme paahtoleipää, kurkku- ja juustotikkuja (jostain syystä ruoka on taaperoiden mielestä parempaa tikkumuodossa ;)) kananmunia, vesimelonia ja viinirypäleitä - ei siis mitään kovin erikoista, mutta herkullista silti. :) Tunnelmakin oli ihanan rauhallinen: 7-kuinen pikkuveli pääsi omin sormin syömään vesimelonia ja kurkkua, jolloin äidin kädet jäivät vapaaksi pannukakkuja varten. Kaikki arkinen kiire ja hektisyys olivat tästä aamupalasta kaukana. Kaiken kruunasi sälekaihtimien takaa hymyilevä aurinko.

Lounaaksi tänään valmistui nopea kana-vuohenjuustosalaatti, jonka lisukkeena oli patonkia, loimulohta ja oliiviöljy-balsamico-sormisuola-seosta. Ruokaisaa, helppoa ja erittäin hyvää! Tämä ohje on alunperin saatu veljeltäni ja hänen vaimoltaan ja meidän käytössämme on hieman muokkaantunut.

Kana-vuohenjuustosalaatti

paria eri salaattia
kirsikkatomaatteja
kurkkua
paprikaa
viinirypäleitä
vesimelonia (tai cantaloupe tai hunaja)
keitettyä pastaa (oman maun mukaan)
400-700 g broilerin fileesuikaleita
paketillinen vuohenjuustoa

Keitä pasta (laita keitinveteen hieman suolaa). Paista broilerisuikaleet paistinpannulla tilkassa öljyä. Mausta mustapippurilla, suolalla, currylla ja tilkalla hunajaa. Pilko vuohenjuusto palasiksi ja lisää se lopuksi kypsäksi paistettujen broilerisuikaleiden päälle, jotta juusto hieman sulaa. Pese ja pilko kasvikset sopiviksi paloiksi. Laita kaikki ainekset valtavan isoon kulhoon ja sekoita. (Salaatinlehdet voi kuivata salaattilingossa tai talouspaperipalasten välissä, jotta salaatti säilyy rapeana.) Tähän salaattin sopii muuten erinomaisesti myös paistinpannulla paahdetut pinjansiemenet!

torstai 13. syyskuuta 2012

Kolavinokkaat

Leivoin myös nämä keksit kavereidemme vierailua varten. Ohje oli helppo ja lopputulos herkullinen! Tämäkin ohje on alunperin Leila Lindholmin kirjasta "Pala kakkua - ja paljon muuta" ja kulkee siellä nimellä huippuhyvät kolavinokkaat.

kolavinokkaat

100 g juoksevaa margariinia
1 dl sokeria
2 rkl vaaleaa siirappia
2 1/4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
(1 tl inkivääriä -- itse en laittanut)

Vaahdota margariini, sokeri ja siirappi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, sooda ja vaniljasokeri (ja inkivääri). Sekoita jauhoseos varovasti vaahtoon. Jaa taikina kahtia ja muovaa tangoiksi. Nosta leivinpaperilla vuoratulle pellille ja painele niitä sormin hieman litteämmiksi. Paina tankoihin vinoittain viivoja haarukan piikkien avulla. Paista 175 asteessa 12-15 minuuttia, kunnes keksit ovat kullankeltaisia. Anna tankojen jäähtyä hieman ja leikkaa sen jälkeen tangoista poikittain vinoneliöiden muotoisia keksejä.

Kauramuru-omenatorttu

Sain vanhempieni omenapuusta kassillisen omenoita ja tänään tuli sopiva tekosyy tehdä niistä jotain. Meille tuli kaveriperhe kylään ja pyöräytin pikaisesti omenatortun äidiltä saamallani ohjeella. Tuli herkullista, vaikka piirakka sai olla uunissa hieman liian pitkään. Lasten kanssa leipominen ei aina ole helppoa :P

2 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl juoksevaa margariinia (maidotonta)

Pinnalle
3-4 pientä omenaa
1-2 rkl sokeria
1(-2) tl kanelia

Muruseos
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl sokeria
0,5 dl juoksevaa margariinia (maidotonta)

Pese (ja tarvittaessa kuori) omenat ja leikkaa ohuiksi lohkoiksi. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää jauhoseos ja margariini varovasti sekoittaen munavaahtoon. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Asettele omenalohkot taikinan pinnalle. Ripottele päälle kanelia ja sokeria. Tee seuraavaksi muruseos sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Laita seos piirakan pinnalle. Paista torttua uunin keskitasolla 25-30 minuuttia.

Nopeaa arkiruokaa: kylmäsavulohipasta

Tämä resepti on helppo ja nopea ja lopputulos herkullinen. Tämä versio on maidoton, mutta laitan myös sulkuihin alkuperäisen "maidollisen" version.

Kylmäsavulohipasta (maidoton)

1 sipuli
1 rkl öljyä
1 tl currya
1 rkl vehnäjauhoja
1 tlk soijaruokakermaa (2,5 dl) (tai 100 g tuorejuustoa maidollisessa versiossa)
0,5 dl vettä (tai 2 dl vettä maidollisessa versiossa)
0,5 kalaliemikuutio
1 omena
200-300 g kylmäsavulohta
1 rkl hunajaa
Lisäksi keitettyä pastaa.

Keitä pasta. Hienonna sipuli ja kuullota sitä kuumennetussa öljyssä curryn kanssa. Sekoita joukkoon vehnäjauhot. Lisää soijakerma (tai maidollisessa versiossa 2 dl vettä). Anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 5 minuuttia (maidollisessa versiossa lisää tuorejuusto tämän jälkeen ja kuumenna, kunnes juusto on sulanut). Kuori ja leikkaa omena kuutoiksi. Leikkaa kylmäsavulohi pieniksi paloiksi. Lisää omena ja lohi kastikkeeseen. Mausta hunajalla ja kuumenna. Tarjoa keitetyn pastan kanssa.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Maidoton kinuskivanukas

Jälleen kerran huonosti nukutun yön jäljiltä iski aivan hirvittävä makeanhimo. Kaapit on kuitenkin tyhjennetty mokkapaloista, brownieista ja muista herkuista, jotta vihdoinkin pääsisimme aloittamaan terveellisemmän elämän. Ihan kuin se minua estäisi! Nopealla googlauksella löysin nopean kinuskivanukkaan ohjeen Elämäni ullakolla -blogista ja päätin kokeilla tehdä siitä maidottoman version. Alkuperäinen ohje on Smitten kitchenin sivuilta. Näytti muuten oikein houkuttelevalta sivulta, sitä täytyy tutkia tarkemmin! Tässä ohje sellaisena kuin sen tein:

Maidoton kinuskivanukas

(4 sopivaa annosta, 2 isoa)

5 dl kauramaitoa (tai ehkä mieluummin soijaa?)
0,5 dl maissitärkkelystä (Maizena)
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
1 1/4 dl sokeria
0,5 dl vettä

Sekoita puolet kauramaidosta, maissijauhot, vaniljasokeri ja suola, ja jätä ne odottamaan. Kiehauta teflonkattilassa sokeri ja vesi. Keitä kahdeksan minuutin ajan kunnes sokeri on karamellisoitunut (älä sekoita!). Nosta kattila pois liedeltä ja koko ajan sekoittaen kaada loput kauramaidosta sokerimassaan. Siirrä takaisin liedelle ja sekoita kunnes kinuskimassa on jälleen sulanut. Keitä puoliteholla noin kymmenen minuutin ajan välillä sekoittaen. Lisää lopuksi maito-maissijauhoseos vähitellen kattilaan. Keitä hiljalleen minuttin ajan koko ajan sekoittaen. Tässä välissä voit siivilöidä vanukkaan jos jaksat. Minä jätin siivilöimättä! Kaada vanukas jälkiruokakulhoihin ja anna olla jääkaapissa noin kaksi tuntia.

Reseptistä opittua: Sokeri ei karamellisoidu, jos sitä sekoittaa jatkuvasti :P Parasta siis, ettei siihen koske ollenkaan ja antaa muhia itsekseen kattilassa.

Lisää jälkikommentteja: Vanukkaasta tuli aika tiukan makuista. Päädyin lopulta syömään sen vaniljakastikkeen kanssa, joka pehmensi kivasti makua. Uskoisin, että soijamaidolla tulisi paremman makuista, koska soijan maku ei tule samalla tavalla läpi kuin kauran!

Pannupitsa

Olen jo jonkun aikaa halunnut tehdä kunnon pannupitsaa. Mielestäni aito pannupitsa on samanlaista kuin Pizza Hutissa - ihanan täyteläistä ja aika rasvaistakin, paljon makua ja sopivan venyvää juustoa. Pari viikkoa sitten kokeilimme Pastanjauhajien ohjetta. Lopputulos ei kuitenkaan ollut ihan sellainen mitä toivoin, vaikka tosi hyvä kuitenkin. Tänään aamupuuron keiton ja lasten viihdyttämisen ohessa yritin pikaisesti etsiä uutta ohjetta ja osuin Your homebased mom -sivulle. Otsikko lupasi Pizza Hutin tyylistä pitsaa, joten tätä oli pakko kokeilla.

Lopputulos oli ihan kelpo, mutta jotain siitäkin jäi puuttumaan. Tulimme siihen tulokseen, että suolaa olisi pitänyt olla hieman enemmän, samoin sokeria, rasvaa ja juustoa. Hei, kuulostaapa terveelliseltä! Tein tästä ohjeesta kaksi piirakkavuoallista pitsaa, mutta pohjasta tuli ehkä jopa vähän liian paksu. Seuraavalla kerralla taidan tehdä samasta taikinasta vielä yhden (pienemmän) pitsan lisää. Ensi kerralla täytyy kokeilla näillä muutoksilla, mutta laitan kuitenkin myös tämän ohjeen ylös, että muistan minkä pohjalta alamme pitsaa tekemään.

Pannupitsa

3,5 dl vettä
0,5 dl (kaura)maitoa
0,5 tl suolaa
n. 7.5-8 dl jauhoja
1 rkl sokeria
1 pss kuivahiivaa
2 rkl öljyä (taikinaan)
lisäksi öljyä vuokien ja pitsan reunojen voiteluun

Lisäksi vielä haluamiasi täytteitä. Meillä oli tomaattisosetta, jauhelihaa, reilusti sipulia, tomaattia, ananasta, juustoa ja aurajuustoa.

Lämmitä vesi ja (kaura)maito sopivan lämpöiseksi hiivaa varten. Sekoita joukkoon kuivahiiva, sokeri ja suola. Sekoita hyvin ja anna seistä pari minuuttia, jotta hiiva liettyy kunnolla (onkohan tämä edes oikea sana...). Lisää öljy ja sekoita. Lisää sitten jauhot ja sekoita hyvin. Lisäämisen loppuvaiheessa ala vaivaamaan käsin ja jatka vaivaamista noin 10 minuutin ajan. Voitele piirakkavuoat öljyllä. Jaa taikina 2-3 osaan ja levitä piirakkavuokiin niin, että reunoille jää vähän reilummin taikinaa. Peitä vuoat liinoilla ja anna kohota noin 1 tunnin verran.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Laita pitsoihin haluamaasi täytettä (meidän vakiotäyte on tomaattisose, jauheliha, sipuli, tomaatti, ananas, juusto, aurajuusto. Välillä vierailevina tähtinä on paprikaa, kesäkurpitsaa, pekonia tai artisokkaa). Voitele pitsojen reunat öljyllä. Laita uuniin ja paista noin 15 minuuttia tai kunnes pohja alkaa rusehtaa ja juusto kuplii.

Pääsin hyödyntämään kiertoilmauuniamme toista kertaa näitä pitsoja tehdessämme. Laitoin toisen pitsan alatasolle ja toisen keskitasolle. Paistoajan puolivälissä vaihdoin vuokien paikkaa ja paistoin loppuun asti. Hyvää tuli!

torstai 6. syyskuuta 2012

Etanapannu

Me ollaan vuosikaudet tehty etanoita tällä Pastanjauhajien ohjeella. Tulee tosi herkullisia! Pysytellään yleensä aika tiukasti tossa ohjeessa, tosin homejuustoa laitetaan usein vähän reippaammin ihan mututuntumalla. Mielestäni kannattaa muuten huuhtoa etanat hanan alla ennen pannuun laittoa. Näin niistä saa lähtemään mahdolliset "rapeat" kohdat, jotka eivät tunnu niin mukavilta suussa. Parhaalta etanat mielestäni maistuvat tuoreen patongin kanssa nautittuina. Tässä vielä ohje. Meillä siitä on yleensä riittänyt täytettä koko etanatölkilliseen (n. 16 kpl).

Sinihomejuusto-valkosipulietanat

12-16 etanaa (meidän pannuun mahtuu 12 ja yleensä tehdään siis 1,5 pannullista tästä täytteestä)
100 g voita
puoli punttia persiljaa hienoksi hakattuna
n. 100 g sinihomejuustoa
3 kynttä valkosipulia hienoksi silputtuna

Ota ihan aluksi voi pehmentymään huoneenlämpöön. Tämä kannattaisi oikeastaan tehdä jo hyvissä ajoin. Itse aina unohdan sen ja saatan käyttää voita ihan nopeasti mikrossa pehmentymässä. Kun on varsinaiseseti ruoanlaiton aika, laita ensiksi uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Laita sitten voi, silputtu persilja, homejuusto ja valkosipuli kulhoon. Sekoita niin, että saat aikaan tasaisen maustevoin. Sitten vaan laitetaan (huuhdotut!) etanat etanapannun koloihin ja päälle runsaasti maustevoita. Paistetaan uunissa keskitasolla 10 minuuttia tai kunnes maustevoi on kauniin rusehtavaa. Syödään patongin kanssa siten, että laitetaan etana patongin viipaleelle ja haukataan. Loppu patonkiviipaleesta käytetään siihen, että dipataan etanapannun koloon, jossa on vielä herkullista maustevoita jäljellä. Rasvaista ja ah niin herkullista! Olen kyllä miettinyt toisinaan, että voisi kokeilla tehdä tätä ilman etanoita ;) Suurin nautinto kuitenkin tulee siitä rasvan, suolan ja valkosipulin yhdistelmästä.

Nopeaa arkiruokaa: slaavilainen kanapata

Törmäsin slaavilaisen kanapadan ohjeeseen Valion sivuilla, kun yritin keksiä mitä uutta ruokaa tekisin broilerista ja aurajuustosta. Ruoka syntyi nopeasti ja oli ensimaisteluiden perusteella todella herkullista. Arkiruokaa parhaimmillaan!

Muokkasin vähän ohjetta sen mukaan, mitä jääkaapistamme sattui löytymään. Esimerkiksi broileria tuli minun versiooni vähemmän, samoin paprikaa, mutta sen sijaan laitoin pataan kesäkurpitsaa ja korvasin smetanan ja veden soijakermalla. Tässä ohje sellaisena kuin padan itse tein:

Slaavilainen kanapata

300 g (kevyesti suolattuja) broilerin fileesuikaleita
2 rkl margariinia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 paprika puolikas kesäkurpitsa
1 purkki tomaattipyrettä
2,5 dl soijakermaa
aurajuustoa
mustapippuria
currya
hunajaa

Ruskista broileri, sipuli, valkosipuli ja kuutioitu/suikaloitu kesäkurpitsa pannulla rasvassa. Laita broilerisuikaleiden päälle ripaus currya ja valuta hieman hunajaa. Lisää soijakerma. Anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 10 minuuttia. Lisää tomaattipyre ja suikaloidut paprikat. Anna hautua vielä 5 minuuttia. Lisää lopuksi murennettu aurajuusto ja mustapippuria oman maun mukaan.

Ajattelin tarjota kanapataa riisin kanssa, mutta voisin kuvitella syöväni sitä myös keitetyiden perunoiden tai perunamuusin kanssa. Muokkaus: Näin jälkikäteen ajateltuna kastike on ehkä parhaimmillaan pastan kanssa!