tiistai 19. marraskuuta 2013

Creme bruleet ja jatkuva flunssaputki

Olen yrittänyt kirjoittaa tätä tekstiä jo reilu viikon, mutta johonkin aina tyssää. Meidän syksy on jatkunut odotetulla tavalla - sairastellen. Silmätulehduksia, kroonista korvatulehdusta, nielutulehdusta. Tulevaisuus näyttää, miten lista jatkuu... Kai se tästä taas! :P

Välillä oma sairastelu ärsyttää kaikista eniten. Töissä pitää olla päivästä toiseen puolikuntoisena, kun ei kehtaa jatkuvasti olla pois, mutta väsyneenä ja flunssaisena ajatukset eivät kulje ja työnteko takkuaa. Toisaalta kotiin jääminen aiheuttaa huonon omatunnon ja liudan ajatuksia "mitä työkaverit ja pomo taas ajattelevat". Kai sitä täytyy kuitenkin loppupeleissä seurata omia tuntemuksiaan, vaikka jatkuva poissaolo hävettääkin. Keväällä on varmaan jo helpompaa. Pakkohan sen on olla?

Sitten ruokajuttuja, tai herkkuja oikeastaan. Tein nämä creme bruleet jo varmaan kolme viikkoa sitten, mutta jäivät päivittämättä blogiin. Tämä oli elämäni ensimmäinen Creme brulee! En ole ihan oikeasti edes koskaan maistanut sitä ravintolassa, koska en vain pysty vastustamaan suklaisia jälkkäreitä ja mikä tahansa muu jää siinä kakkoseksi. Reseptit otin The Guardianin sivuilta, koska otsikossa luvattiin vaatimattomasti täydellinen creme brulee.

Niistä tuli hyviä, maistuivat lapsillekin, mutta pinnan sokerin kanssa pitää vielä harjoitella. Sitä olisi varmaan pitänyt sulattaa vähän enemmän, sillä sokerikiteet maistuivat paikoitellen. Ei se kyllä minua haitannut! :P Kokeilimme ruokokidesokeria ja tavallista sokeria. Googlailin, että tomusokerilla saisi parhaan tuloksen, sillä se sulaa helpoiten, kun on sellaista jauhoa. Täytyy ehkä ensi kerralla kokeilla tai sitten vaan rohkeasti polttaa pintaa enemmän ja katsoa mitä siitä tulee. Näin joulun ajan lähestyessä täytyy kokeilla erilaisia variaatioita Creme bruleesta. Joku piparkakkuversio olisi hauska kokeilla ja Kolmen kaverin jäätelömaun innoittamana tuli mieleen kokeilla mustikka-kaneli-creme bruleeta.

Creme brulee

(4 kpl)

3 munankeltuaista
3 dl kermaa
15 g sokeria (n. 1 rkl)
2 tl vaniljasokeria

Kuumenna kerma kattilassa keskilämmöllä melkein kiehuvaksi. Sekoita sillä aikaa keltuaiset ja sokeri kulhossa. Kun kerma lähes kiehuu, kaada se munaseokseen koko ajan sekoittaen. Jaa seos pieniin mataliin uuninkestäviin kulhoihin. Laita kulhot isompaan uuninkestävään astiaan, jonka pohjalle kaadat vettä n. 2/3 creme brulee-kulhojen korkeudesta. Paista uunissa 150 asteessa, 40 minuuttia. Nosta pois vesihauteesta jäähtymään ritilän päälle. Kun ovat jäähtyneet, siirrä jääkaappiin asettumaan kelmulla peitettynä. Anna jäähtyä pari tuntia, tai vaikka seuraavaan päivään. Ennen tarjoilua poista vanukkaiden pinnalle kertynen kosteus talouspaperilla taputtelemalla. Sirottele pinnalle sokeria ja paista kuori rapeaksi kaasupolttimen avulla (tai uunissa grillivastuksella).

perjantai 1. marraskuuta 2013

Halloweenin kummitussuukot

Untitled

Pyhäinpäivä ja Halloween lähestyvä taas. Pyhäinpäivä ei ole koskaan kuulunut sellaisiin juhlapyhiin, mitä meillä on erityisemmin vietetty. Ehkä siksi, ettei siihen liity mitään ruokaperinteitä eikä sillä päivällä ole edes omaa leivosta?! ;) Halloweeniakaan ei ole juhlittu, mutta näyttäisi siltä, että se on vuosi vuodelta Suomessa suositumpi juhla. Minulla ei kyllä ole mitään sitä vastaan, että pimeän syksy keskelle saadaan lisää syitä juhlia (ja leipoa)!

Halloweenin kunniaksi ja lasten(kin) iloksi päätin kokeilla itsetehtyjä suukkoja (siis samanlaisia kuin ne nee... Brunbergin suukot). Hellapoliisin Kodin suuresta keittokirjasta löytyi sopivasti ohje, josta kylläkin jätin puoli desiä sokeria pois. Päälle tuli tietysti valkosuklaata, että saadaan aikaan jotain kummituksia muistuttavaa. Ei varmaan tarvitse varoittaa, että marengin ja valkosuklaan yhdistelmä on aika makea? ;)

p.s. Tästä yli jäävät munankeltuaiset kanattaa käyttää vaikka creme bruleen valmistukseen! Raportoin myöhemmin ensikokeiluni tuloksia ;)

Untitled
Marenkikeot valmiina paistettaviksi

Kummitussuukot

(n. 16 kpl)
n. 16 kpl Marie-keksejä
3 munanvalkuaista
1,5 dl sokeria
200-300 g valkosuklaata
40 g tummaa suklaata

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi vatkaimella. Lisää hetken vatkaamisen jälkeen sokeri vähitellen joukkoon (vatkaa koko ajan). Laita keksit leivinpaperin päälle pellille ja pursota marenki keksien päälle keoiksi. Paista 175 asteessa, 6-8 minuutia (uunin keskitasolla). Kun marengit ovat valmiita, sulata suklaa kulhossa. Dippaa suukot sulaan suklaaseen ja peitä ne joka puolelta suklaalla (voit myös käyttää lusikkaa apuna). Jätä suukot jähmettymään (minä laitoin jääkaappiin, kun sisällä on niin lämmintä). Kun valkosuklaa on jähmettynyt, sulata pieni määrä tummaa suklaata (n. 40 g). Tee sillä haamuille silmät ja suut (tähän voisi varmaan hyvin käyttää myös sopivan värisiä nonparelleja).

tiistai 29. lokakuuta 2013

Kilpailu Cupcakes&Cocktails-blogissa!

(Kuva Cupcakes&Cocktails-blogista

Muidenkin blogien lukeminen on jäänyt viime aikoina ihan retuperälle. Nyt unikkotunnustusta jakaessani huomasin, että ihanassa Cupcakes&Cocktails-blogissa on arvonta meneillään! Sinne siis äkkiä osallistumaan kaikki halukkaat. :)

Unikkotunnustus ja syksyiset terveiset Sukkasilta

Syksyiset terveiset Sukkasilta! Valitettavasti blogiressukkani on joutunut melkein heitteille sen jälkeen, kun aloitin taas työt syyskuun alussa. Toivottavasti pikku hiljaa alkaisi energiaa ja aikaa riittää taas kokkailulle ja blogin päivitykselle. Kiitos ihana Armi 2 pystyviivaa-blogista, kun annoit minulle Unikko-tunnustuksen ja samalla houkuttelit minut kirjoittamaan uuden postauksen! Haluan antaa Unikko-tunnustuksen eteenpäin muutamille blogeille, joita seuraan:

Kiitos ihanista blogiesta ja toivottavasti niihin tulee jatkossakin lisää mukavia kirjoituksia!

Tämä oli muuten blogini ensimmäinen tunnustus, joten tätä pitää viikonloppuna juhlia vaikka leipomalla jotain! :) Leipomukset saattaisivat vaikka liityä alla olevaan kuvaan. Ostin nimittäin Ruoka&Viini-messuilta kauan himoitsemani creme brulee-setin.

Untitled

Syksy on ollut tosi kiireinen ja uuvuttava koko perheelle. Poikien sopeutuminen päiväkotiin on ollut vähän hankalaa, miehellä on liikaa töitä ja minua on jännittänyt töihin paluu. Nyt omat työkuviot ovat alkaneet sujua mukavasti ja töihin on kiva lähteä aamuisin. Välillä jopa tuntuu, että osaan jotain ja olen töissä hyödyksikin! Ja sitten on taas niitä toisia päiviä (yleensä maanantaisin), kun olo ei ole ihan niin lennokas ;)

Väsyttävin juttu syksyssä on ainainen sairastelu. Minulla on tainnut olla 2 täyttä työviikkoa tänä syksynä. Muina viikkoina on tullut sairaspoissaoloja joko poikien tai oman sairastelun takia. Ikävintä sairastelussa on, että se hankaloittaa poikien päiväkodissa viihtymistä. He eivät pääse kunnolla sopeutumaan, kun ovat siellä vain pari päivää kerrallaan. On ollut perusflunssaa ja korvatulehduksia. Kivana vaihteluna oli viime viikkoinen vesirokkoepäily, mutta luulen, että kyseessä oli sittenkin joku virustauti, jota kuulemma nyt on liikkeellä ja joka aiheuttaa näppylöitä ja kuumetta. Minä puolestani sairastuin flunssaan viikonloppuna ja olen nyt toista päivää sairaslomalla. Huomenna taidan jo päästä töihin, kun kuume ei ole ainakaan vielä noussut. Isovanhemmat ovat olleen syksyn aikana aivan korvaamaton apu. Miehen työmatkan aikana he hakivat pojat päiväkodista ja nyt sairastellessa he ovat ottaneet poikia hoitoon, että meidän ei ole tarvinnut miehen kanssa olla niin paljon töistä pois. Nyt minun sairaslomani aikana pojat ovat myöskin molempien isovanhempien luona hoidossa, että voin levätä rauhassa. Ihan korvaamatonta, kuten sanoin. :) Kai tämä tästä jossain vaiheessa helpottaa!

Untitled

Olemme me syksyllä jotain kivaakin pystyneet tekemään. Yhtenä viikonloppuna kävimme Rehndahlin kotieläinpihalla kirkkonummella. Paikka oli kiva ja siellä oli lapsia ajatellen ihan riittävästi eläimiä: hevosia, poni, aaseja, pupuja, kanoja ja vuohiakin taisi olla. Katselimme eläimiä, leikimme leikkipaikalla ja lopuksi söimme eväitä. Pääsymaksu oli kyllä aika korkea, 10 e/hlö (myös lapsilta). Toisaalta pääsymaksuilla rahoitetaan paikan toiminta, joten se tulee varmasti tarpeeseen. Me saimme ensikertalaisina 10 euron alennuksen, joka lämmitti mieltä.

Jos jotain muutakin kivaa pitää keksiä, niin jotain hyötyä on 45 minuutin työmatkastakin: olen ehtinyt lukea kirjoja taas enemmän! Tosin nyt en taas ihan viime aikoina ole väsymykseltäni jaksanut kirjoja avatakaan, vaikka tunnollisesti pakkaankin aina jonkun laukkuun mukaan. Asiaan saattaa toki vaikuttaa sekin, että lukuvuorossa ovat Edenistä itään ja Ruusun nimi. Kumpikaan niistä ei ainakaan ensisivuillaan suoranaisesti imaissut minua mukaan. Uskon kyllä, että ne ovat hyviä kirjoja, mutta ehkä sitten liian haastavia minulle luettavaksi aamulla bussissa silmät ristissä? :P

Untitled

  1. Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan
  2. Richard Bach – Lokki Joonatan
  3. Herman Hesse – Lasihelmipeli
  4. John Steinbeck – Eedenistä itään
  5. Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa
  6. Peter Hoeg – Lumen taju
  7. Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia
  8. Anna-Leena Härkönen - Onnen tunti
  9. Carlos Ruiz Zafón - Tuulen varjo
  10. John Irving - Garpin maailma
  11. Paulo Coelho - Alkemisti
  12. Umberto Eco – Ruusun nimi
  13. Frank MacCourt - Seitsemännen portaan enkeli
  14. Georg R. R. Martin - A Dance With Dragons
  15. Thomas Hardy - Tess of the D'Ubervilles
  16. J. K. Rowling - Paikka vapaana

Vuosi 2013, kirjoja luettu: 24

Jotenkin vähän alkaa tuntua, etten saa kumpaakaan kirjahaastettani tänä vuonna suoritettua! Nimittäin 50 kirjan lukeminen on aika kaukana ja tuolta toiselta listalta puuttuu toki enää muutama kirja, mutta ne ovat aika paksuja ja aikaa on vähän. Noh, katsellaan :P

lauantai 14. syyskuuta 2013

Buzzador: Satukirjasto (Lasten oma kirjakerho)

Pääsin taas aivan mahtavaan Buzzador-kampanjaan! Tällä kertaa kyseessä oli Lasten oman kirjakerhon Satukirjasto, joka on ladattavissa iPadille AppStoresta.

Lisätietoa Buzzadorina olemisesta saa täältä ja liittyä voi tätä kautta. Lyhyesti sanottuna Buzzadorit pääsevät kokeilemaan mielenkiintoisia ja hauskoja tuotteita ilmaiseksi, ja kertovat omia kokemuksiaan eteenpäin tutuille ja tuntemattomillekin, esim. juuri blogin kautta.

Satukirjasto on iPadilla toimiva sähköinen kirjasto, josta löytyy lähes 100 lasten kirjaa luettavaksi. Kirjat on ryhmiteltu parilla eri tavalla: yhdestä näkymästä löytyvät kaikki kirjat ja sen lisäksi ne on jaoteltu teeman/sankarin mukaan (Prinsessat, Autot, Nalle Puh, Disneyn klassikot ja lisäksi pienimmille lapsille tarkoitettu Minit). Lisäksi Satukirjastosta löytyi muisti- ja palapelejä, sekä erilaisia hahmoesittelyjä kirjojen päähenkilöistä.

Untitled

Untitled

Satukirjastossa minua kiinnosti eniten se, että noin puolet kirjoista oli luettu ääneen. Niitä pytsyy siis lukutaidoton taaperokin itsekseen kuuntelemaan ja "lukemaan". Meillä testihenkilöinä olivat 3- ja 1,5-vuotiaat pojat. Nuoremmalle löytyi Minit-kirjoista yksi kiinnostava ääneen luettu kirja ja isommalle sitten useampiakin mielenkiinnon kohteita. Nuorempi ei vielä itsekseen oikein osaa padia käyttää, mutta 3-vuotias selaili ja kuunteli kirjoja innoissaan. Ei kestänyt kauaa, kun hän oppi milloin sivua kuuluu kääntää (silloin kuuluu jo minunkin lapsuudestani tuttu tietynlainen ääni). Kirjojen selailu ja valintakin onnistuu periaatteessa yksin lapselta, sillä liikkumisen apuna käytetään suuria kuvia. Ääneen luetut kirjat puolestaan on merkitty tietynlaisella ikonilla. Ikoni on kyllä hieman vaikea lapselle huomata ja jäinkin kaipaamaan vielä sitä, että kaikki äänikirjat olisivat löytyneet tietyn valikon alta. Myös haku saattaisi olla hyödyllinen, sillä kirjoja on Satukirjastossa kuitenkin jo aika paljon.

Kirjoja pystyy myös merkkaamaan suosikikseen ja niitä voi myös ladata padille (max. 5 kpl) luettavaksi ilman verkkoyhteyttäkin.

Untitled

Meidän vanhempi poikamme oli siis oikein tyytyväinen Satukirjastoon ja käytti sitä ihan oma-aloitteisestikin tämän tutustumisjakson aikana. Voin suositella! Saas nähdä tuleeko itku silmään, kun Satukirjaston kampanja loppuu ja lempikirjoja ei enää löydykään ;)

tiistai 3. syyskuuta 2013

Kesä lähenee loppuaan

Untitled

Kesä lähenee loppuaan. Mies palasi maanantaina töihin ja lasten päiväkotiharjoittelu alkoi jo viime viikolla. Minullakin on enää muutama päivä töiden alkuun!

Loma sujui oikein mallikkaasti. Kävimme Berliinissä (yritän jossain vaiheessa kirjoittaa siitä enemmän) ja sen lisäksi teimme päiväreissuja mökille, Lintsille (4 kertaa! :D), Hyvinkään rautatiemuseoon ja ratikkamuseoon. Viimeiset pari viikkoa olimmekin sitten kotona, koska oli nimiäisjuhlia, päiväkotiharjoittelua ja miehellä pari työpäivää katkaisemassa lomailun.

Arkeen paluu tuntuu aika jännältä, kun kerran minäkin palaan 3,5 vuoden jälkeen ihan oikeaan arkeen. Vähintään joka toinen päivä haluaisin perua koko homman ja hakea lapset takaisin omiin helmoihini pyörimään. Välillä puolestaan ajatus töistä tuntuu ihan mukavaltakin. Vielä ehdin muutaman päivän jännittää ja sitten se on menoa. Uuden arjen opetteluun pientä lisähaastetta tuo Miehen yllättäen ensi viikolle osunut työmatka tuonne toiselle mantereelle. Olenko tyytyväinen? No en tosiaankaan! Vaan minkäs teet. Selvitään sitten, kun ei vaihtoehtojakaan ole. ;)

Viikonloppuna meillä syötiin tortilloja. Väliin laitettiin jauhelihakastiketta, erilaisia kasviksia, turkkilaista jugurttia ja salsaa. Tortilla-ohje löytyi täältä ja vinkkejä nachojen tekoon täältä.

Itse tehdyt tortillat ja nachot

(12 kpl)

n. 7 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
5 rkl juoksevaa leivontamargariinia
1,75 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sitten rasva ja sekoita, kunnes taikina on hieman murumaista. Lämmitä vesi vähän kättä lämpöisemmäksi ja lisää sitten liruna taikinan joukkoon, koko ajan sekoittaen. Vaivaa taikinaa käsin, kunnes siitä muodostuu tasainen kulhon reunoista irtoava taikinapallo (käsin pari minuuttia). Tee taikinasta pötkylä ja jaa se 12:een osaan ja pyöritä palloiksi. Peitä taikinapallerot liinalla ja anna levätä 10 minuuttia. Kauli sitten taikinapallot pyöreiksi lettusiksi, joiden halkaisija on 15-20 cm. Kauli vain pari kerrallaan, etteivät ne ehdi kuivua. Laita paistinpannu lämpiämään ja paista tortilloja (keskilämmöllä) 20-40 s per puoli.

Tortilloista voi myös tehdä itse nachoja ja niistä tulee todella hyviä! Erilaisia kuin kaupasta ostetut, mutta omalla tavallaan parempia. Ennen paistamista, leikkaa tortillalettu pienemmiksi palasiksi, esim. kuuteen osaan. Kuumenna pannulla reilusti öljyä niin että koko pannun pohja täyttyy. Vähennä lämpöä, jottei öljy lämpene liian kuumaksi. Laita tortillan palaset öljyyn paistumaan. Paista, kunnes nacho alkaa ruskistua ja kohota (n. 2 minuuttia). Käännä sitten toisin päin ja paista, kunnes toinenkin puoli on ruskistunut. Siirrä paistetut nachot lautaselle talouspaperin päälle odottamaan. Mausta haluamillasi mausteilla, esim. suolalla ja paprikajauheella. Öljyn kanssa täytyy sitten aina muistaa olla varovainen, ettei se lämpene liian kuumaksi!

Untitled

Ananassalsa

1 prk tomaattimurskaa
pari rkl tomaattipyrettä
1 nektariini
1 prk ananaspaloja
1 sipuli
0,5-1 paprika
0,5 tl valkosipulijauhetta
1 tl suolaa
0,5 rkl sokeria
(chilimaustetta maun mukaan)
3 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl hyytelösokeria

Pilko nektariini, ananas, sipuli ja paprika pieniksi paloiksi. Kuumenna paistinpannu ja kuullota kasviksia ja hedelmiä siinä hetken aikaa. Lisää tomaattimurska ja pyre, sekä sokeri. Anna porista hetken aikaa. Lisää sitten mausteet: valkosipulijauhe, suola ja chilimauste. Anna porista n. 10 minuuttia. Lisää sitten valkoviinietikka ja hyytelösokeri koko ajan sekoittaen. Sekoita pari minuuttia ja ota sitten pannu pois liedeltä. Jäähdytä ja tarjoile.

torstai 1. elokuuta 2013

Sitruuna-valkosuklaa cookiet ja feta-pinaattipiirakka

Untitled

Slurpsista vaan itse kullekin! Tällä viikolla kävi hyvä kaveri pitkästä aikaa kylässä ja leivoin sen kunniaksi tarjolle ihania sitruuna-valkosuklaacookieita (ei kaveri sitten kuitenkaan ollut keksituulella ja arvatkaa huviksenne kuka taas kerran syöpötteli pellillisen keksejä? Röyh.) ja feta-pinaattipiirakkaa. Keksien resepti löytyi Annie's noms-blogista ja oli kyllä erittäin herkullista. Piirakkapohja oli vanha tuttu Herkku ja koukku-blogista.

Alkuperäisessä keksireseptissä taikinaa piti jäähdyttää vähintään 6 tuntia, mielellään yön yli. Minä kuitenkin leivoin ne suoraan ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Keksit pyöräytetään palloiksi ja ne voi joko laittaa suoraan pellille tai sitten pyöräyttää tomusokerissa. Keksien ulkonäöstä tulee hieman erilainen riippuen siitä kumman tavan valitsee. Minun mielestäni tomusokerissa pyöräytetyt näyttivät kivemmilta ja ne jäivät hieman paksummiksi, mutta maku oli tosiaan aika samanlainen. Ehkä ensi kerralla kokeilen tuota jäähdytystäkin, mutta silloin täytyy keksien tarve ennakoida hyvissä ajoin ;)

Untitled
Vasemmalla tomusokeroitu versio, oikealla naturel.

Untitled
Edessä pullukampi tomusokeriversio, takana litteämmäksi jäänyt naturel-versio.

Sitruuna-valkosuklaacookiet

3 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl maizenaa
0,75 tl ruokasoodaa
130-150 g valkosuklaata, pieninä palasina
100 g leivontamargariinia/voita
1,2 dl sokeria
2,5 rkl fariinisokeria
0,5-1 sitruunan kuori
1 kananmuna
0,5 rkl sitruunamehua (n. puolikas sitruuna)
0,5 tl vaniljasokeria
(tomusokeria)

Vatkaa leivontamargariinia, sokeri, fariinisokeri ja sitruunankuori sähkövatkaimella (n. 2 minuuttia). Lisää kananmunat ja sitruunamehu, ja sekoita. Lisää sitten vehnäjauhot, sooda, pilkottu suklaa ja vaniljasokeri. Sekoita taikinaksi. Laita tomusokeria syvälle lautaselle. Ota taikinasta 1,5-2 rkl:n kokoisia palloja ja pyöräytä pallot tomusokerissa. Laita leivinpaperille pellille ja paista 180 asteessa 8-9 minuuttia. Anna jäähtyä pellillä n. 10 minuuttia ennen siirtämistä.

Untitled

Feta-pinaattipiirakka

Pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
0,75 dl oliiviöljyä
0, 75 dl vettä
ripaus suolaa

Täyte:
1 iso sipuli
100-200 g tuoretta pinaattia
basilikaa n. 1/3 puntti
1 prk fetaa/salaattijuustoa, kuutioina
oliiviöljyä

Sekoita pohjan ainekset käsin voitelemattomassa piirakkavuoassa ja levitä vuokaan. Esipaista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Huuhdo pinaatin lehdet. Ryöppää tuoretta pinaattia kiehuvassa vedessä muutama minuutti. Huuhdo siivilässä ja purista ylimääräinen vesi pois. Leikkaa pinaatti pienemmäksi silpuksi. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuullota sipuleita muutama minuutti. Lisää loppuvaiheessa myös pinaatti ja silputtu basilika. Ota pannu pois liedeltä ja sekoita joukkoon fetajuustokuutiot. Mausta seos pippurilla. Kaada täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle. Sekoita ruokakerma ja kananmunat keskenään ja kaada seos täytteen päälle. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Metsästäjän kanapata

Untitled

Nyt löytyi kyllä aivan mahtava kanaresepti Pioneer Woman-blogista! Resepti on helppo, mutta vaatii vähän esivalmisteluja, sillä kasviksia riittää pilkottavaksi aikamoinen pino. Reseptin nimi on Chicken cacciatore, mutta voisikohan se olla suomeksi Metsästäjän kanaa. Wikipedia nimittäin tiesi kertoa, että cacciatore tarkoita italiaksi metsästäjää ja alla cacciatora tarkoittaa metsästäjän tyylillä valmistettua ruokaa, jossa on tomaatteja, sipulia, yrttejä, paprikaa ja joskus myös viiniä.

Untitled
Aika vastustamattoman näköinen kasvishässäkkä

Untitled
Tältä lopullinen ruoka näytti

Metsästäjän kanapata

8 broilerin filettä (tai jotain muuta osaa) (n. 800-900 g)
suolaa
pippuria
1,25 dl vehnäjauhoja
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita/margariinia
1-2 sipulia
3-4 eri väristä paprikaa
5 valkosipulin kynttä
300-400 g herkkusieniä
0,5 tl timjamia (kuivattua)
0,25 tl kurkumaa
0,5 tl suolaa
1,75-2 dl omenamehua tai viiniä
1 tlk tomaattimurskaa

Tämän ruoan valmistamiseen tarvitset kannellisen padan, jota voi käyttää sekä hellalla että uunissa tai vaihtoehtoisesti paistinpannun ja padan.

Pese paprikat ja herkkusienet. Leikkaa paprikat, sienet ja sipulit siivuiksi. Paloittele tai murskaa valkosipuli. Suolaa ja pippuroi kananpalat molemmin puolin makusi mukaan. Laita vehnäjauhot lautaselle ja pyörittele kanat niissä. Laita oliivilöjy ja voi uunin- ja hellankestävään pataan ja kuumenna hellalla. Ruskista kananpaloja rasvassa ja nosta ne sitten lautaselle sivuun. Kaada noin puolet paistorasvasta pois. Laita tämän jälkeen sipuli, valkosipuli ja paprikat pataan. Paista noin 1 minuutin ajan. Lisää sitten sienet ja paista 1 minuutti. Lisää timjami, kumina, suola ja pippuria. Lisää sitten omenamehu tai viini. Lopuksi sekoita vielä joukkoon tomaattimurska. Tämän jälkeen laita kananpalat pataan (niiden ei tarvitse upota pinnan alle, vaan itse asiassa saattavat kai olla jopa parempia, jos jäävät vähän pinnalle). Laita pataan kansi päälle ja pata uuniin 175 asteeseen, 45 minuutiksi. 45:n minuutin jälkeen nosta lämpö 200 asteeseen, ota kansi pois ja paista vielä 15 minuuttia. Tarjoa haluamsi lisukkeen kanssa! Meillä syötiin uusia perunoita, mutta alkuperäisessä reseptissä oli nuudeleita.

Untitled

Olen viime aikoina lueskellut enemmän lehtiä (köh köh... tilasin asuntomessuilta 2 lehteä lisää. En vielä tiedä mitä ihmettä edes teen sillä Deko-lehdellä! En ole mikään sisustusihminen, vaan arvostan käytännöllisyyttä melkein enemmän kuin ulkonäköä. Tulen yleensä vain kateelliseksi tai kiukkuiseksi sisustusjutuista.) Lumen taju on ollut kesken jo jonkin aikaa, mutta luin välissä Nick Alexanderin The case of the missing boyfriend, koska suoraan sanottuna keskelle synkintä talvea sijoittuvan kirjan lukeminen heinäkuun helteillä tuntui typerältä ja ankealta. Tämä kirja puolestaan oli kevyempi, vaikkakin raskaita aiheita kirjassa riittikin. Niitä oli kuitenkin käsitelty chicklit-tyyppisesti kevyesti, joten lukukokemus oli hyvin kevyt ja kesäinen. Päähenkilö on 39-vuotias sinkkunainen CC, joka asuu Lontoossa ja elää näennäisen täydellistä elämää. Hän on töissä mainostoimistossa ja hänellä on ympärillään suuri joukko (homo)ystäviä. Hän kuitenkin on alkanut tajuta, ettei olekaan kovin tyytyväinen ja että asioiden täytyy muuttua, ennen kaikkea hänen täytyisi saada poikaystävä, koska perheen perustaminen on hänelle hyvin tärkeää. Kirjassa kerrotaan CC:n epäonnistuneista treffeistä humoristisesti ja vakavampia aiheita sivutaan, kun käsitellään HIViä, kuolemaa, lapsettomuutta ja masennusta. Kirja oli kuitenkin minun mielestäni kevyt ja kiva. Siitä jäi hyvä fiilis.

Tajusin juuri, että meillä on jäljellä enää 4 arkipäivää, jotka vietämme poikien kanssa kotona! Sen jälkeen alkaa miehen loma, sitten vähän myöhemmin päiväkoti ja lopulta minun työni! Tunteet ovat vähän sekavia. Helpotusta ja paniikkia, sopivassa suhteessa. Päällimmäinen ajatus on, että tuleeko musta vielä ihan työkelpoinen ja osaava tyyppi vai ovatko aivot lähteneet lopullisesti lomalle näiden kotivuosien aikana. Miten jaksaa käydä töissä, kun lasten huonot yöunet varmasti jatkuvat vielä syksylläkin? Kuinka saada arjen rumba pyörimään ilman, että elämästä katoaa kaikki ilo ja vapaus? Miten lapset selviävät? Miten MINÄ selviän? Miksi en laihtunut sitä 15 kiloa, joka minun piti laihtua ennen töihin paluuta? MIKSI?! Ei mulla muuta nyt, hauskaa viikonloppua!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Suuria laivoja ja vielä isompia asuntoja

Untitled

Tänään teimme mielestäni melkoisen uroteon: kävimme sekä Tall ships racessa että Hyvinkään asuntomessuilla, lasten kanssa siis! Aikamoista menoa meinasi välillä olla, varsinkin kun nuorempi ei oikein meinannut viihtyä rattaissa tai sylissä ja halusi kävellä vain kiellettyihin paikkoihin. Suuntasimme Hietalahteen hyvissä ajoin, vaikka tapahtuma alkoikin vasta klo. 10. Hyvä kuitenkin, että olimme ajoissa, sillä isoon hienoon Gothenburg-laivaan oli jo alkanut kertyä jonoa. Se ei kuitenkaan ollut vielä liian pitkä, joten Mies jäi siihen jonottamaan, kun me poikien kanssa kiersimme katsomassa muita laivoja. Kun laivan kannelle sitten puolta tuntia myöhemmin pääsi, niin vaihdoimme miehen kanssa paikkoja ja me pääsimme esikoisen kanssa kurkkaamaan laivaan. Hienohan se oli, sellainen merirosvolaiva-tyyppinen. En päässyt hirveän pitkälle merirosvo-kuvitelmissani, sillä lähes heti poika ilmoitti, että hänellä on vessahätä. Murphyn laki, damn you!! No, nähtiin sentään vähän jotain ja pojalle se taisi olla ihan riittävästi :) Esikoinen pääsi vielä käymään pienen luotsilaivankin kyydissä ja oli siitä ikionnellinen. Kuopus vielä sai tyytyä katsomaan vierestä, kun vaunujen kanssa ei laivoihin päässyt (ja ainakaan minä en uskalla jättää vaunuja vartioimatta laivan eteen odottamaan!)

Untitled
Untitled

Laivojen jälkeen suuntasimme kävellen keskustaan lounaalle. Vatsat täynnä italialaista ruokaa lähdimme metrolla takaisin kohti autoparkkia ja keksimme sitten hetken mielijohteesta lähteä vielä asuntomessutkin katsastamaan. Osittain jo siitäkin syystä, että "lapset voivat sitten kätevästi nukkua päiväunet autossa ajomatkalla". Hah! No kyllä ne sitten nukahtivat (ikuisuudelta tuntuneen vinkumisen, kirkumisen, itkun ja leluilla huitomisen jälkeen) 10 minuuttia ennen Hyvinkäälle saapumista. Mutta nukkuivat silti!

Untitled

Asuntomessut oli järjestetty tosi toimivasti. Parkkipaikoilta kulki non-stoppina busseja asuntomessualueelle (matka kesti noin 10 minuuttia). Heti kun edellinen bussi lähti, seuraava kurvasi jo paikalle. Messualueen portilla oli rattaita lainattavana, joten jätimme omat tuplat autoon ja otimme molemmille pojille lainakärryt. Hyvä systeemi, sillä en olisi halunnut omia vaunuja jättää vartioimatta asuntojen ulkopuolelle, mutta lainakärryt pystyi hyvin jättämään. Messuilla oli kyllä lasten kanssa siinä mielessä tosi haastavaa, että kumpikin lapsista halusi talojen sisällä mennä juuri sinne, mihin ei olisi saanut ja juoksentelivat holtittomasti ympäriinsä. Lisää tuskanhikeä pukkasi se, kun ystävällinen työntekijä eräässä messutalossa antoi pojille omat kärpäslätkät. Kaunis ele, mutta sieltä talosta lähdettiin vauhdilla pois "äiti, sinä olet kärpänen! *läts*"-äänien saattelemana :D Kotona lätkät kyllä tulevat käyttöön, koska sellaisia meillä ei vielä ole, joten kiitos!

Siinä vaiheessa totesimme lopullisesti, että ei tästä mitään tule. Seuraavalla asuntomessuvierailulla pojat saavat jäädä hoitoon :D Olisi tuollakin ollut 2-7-vuotiaille lapsiparkki (5 euroa/lapsi), mutta emme uskaltaneet esikoista jättää sinne, koska hän ei ole koskaan ollut kenenkään vieraan hoidettavana. Olisi ehkä pitänyt ;) Mies lähti sitten poikien kanssa kokeilemaan messualueen leikkipuistoa, kun minä kiersin muutaman talon omassa rauhassa läpi. Sitten teimme vaihdon ja mies pääsi puolestaan katsomaan muutaman talon. Silti se suurin hupi jäi meiltä puuttumaan - talojen erikoisten ratkaisujen kommentointi ja kauhistelu. Kivaa silti oli, mutta erilaista kuin olimme ajatelleet.

Minä odotin messuilta jotain ideoita pieniin tiloihin, kuten esiemerkiksi erilaisia säilytysratkaisuja. Jouduin kuitenkin pettymään, sillä eihän tuolla messuilla ollut muuta kuin isoja ja valtavia taloja. Kaikki talot taisivat olla omakotitaloja. Ei näkynyt yhtään rivitaloa, saati sitten kerrostaloa (hyi kauhistus!). Neliöt olivat yli sadassa, joten eipä tuollaisissa asunnoissa hirveän tarkkoja ratkaisuja tarvitsekaan tehdä. Hmph :P

Muutamia kivoja juttuja osui silmään. Esimerkiksi tällaiset koristevalot/taulut olisivat aika kivat:

Untitled

Tällaiset lyhdyt näyttäisivät kauniilta terassilla:

Untitled

...mutta meille sellaisia ei ikimaailmassa voisi lähivuosina hankkia! Siitä pitävät kaksi täystuhoa huolen :)

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kesälomasuunnitelmia!

Untitled

Miehen kesäloma lähestyy koko ajan (vielä pari viikkoa)! Olemme viettäneet monta iltaa yömyöhään asti valvoen ja nettiä selaten, tavoitteenamme löytää mielenkiintoinen lomapaikka. Olimme oikeastaan jo hylänneet ulkomaanreissu-idean, sillä kumpikaan ei olisi jaksanut suunnitella ja varata omatoimimatkaa ja matkatoimistojen tarjonta ei kiinnostanut (kuka haluaa lähteä tulikuumaan Kreikkaan keskellä kesää?! Ilmeisesti aika moni, mutta en minä!). Sitten kuvaan astui arvoisa veljeni, Jokakokki, joka suositteli lämpimästi Köpistä ja Berliiniä. Köpiksessä olemme jo käyneet muutama vuosi sitten, mutta Berliini - ah! Siitä se ajatus sitten lähti :) Oli muuten melkoisen vaikeaa löytää hotellihuone neljälle henkilölle. Useimpiin hotelleihin sai netin varauspalveluiden kautta (Booking.com jne) vain 3 henkilöä/huone. Lopulta sitten otimme hotelliin sähköpostitse yhteyttä ja yllätys yllätys huoneeseen saatiin mahtuman lisävuode ja vauvansänky. Varmasti moniin muihinkin hotelleihin olisi saanut, kunhan olisimme vain tiedustelleet asiaa. Onneksi kuitenkin löytyi kiva hotelli. :)

Untitled

Berliini vaikuttaa lapsiperheelle oikein sopivalta paikalta. Siellä on monia nähtävyyksiä, joiden uskoisin kiinnostavan pienempiäkin lapsia. Suunnitelmissa on ainakin seuraavat kohteet:

  • Lego Discovery Center
  • Luonnonhistorian museo
  • Eläintarha (joita on itse asiassa kaksin kappalein)
  • Akvaario tms (eläintarhan vieressä)
  • Tekniikan museo (junia, autoja yms.)
  • Sealife Berlin ja aquadom

Minua lisäksi kiinnostavat tietysti shoppailupaikat (Kurfurstendamm-ostoskatu, Galeria Lafayette, Potsdamer Platz Arkaden) ja historialliset nähtävyydet, joista luonnollisesti ensimmäisenä tulee mieleen Berliinin muuri. ;) Tällaisia alustavia suunnitelmia meillä on ja monia muitakin paikkoja on listalla. Kirjoitan sitten matkakertomuksen, kun reissu on suoritettu! (Oikeasti olen vielä vähän skeptinen matkaanlähdön suhteen. Kai jompi kumpi pojista kuitenkin tulee kipeäksi tai minulle iskee vatsatauti? Kuopus jo aloitti sillä, että heti matkan varaamisen jälkeen sai korvatulehduksen ja angiinan.)

Viikonloppuna vietettiin poikien serkkuvauvan ristiäisiä. Tilaisuus oli mukava, joskin vilinää riitti neljän pienen pojan muodossa. Me saimme Miehen kanssa kunnian toimia pojan kummeina! :) Sain myös pyynnön leipoa jotain ristiäisiin ja mikäs sen mukavampi syy päästä taas leipomishommiin. Leivoin yksinkertaisia viemisiä: vanhoja tuttuja brownieita ja uutena kokeiluna New Yorkin murupiirakkaa (New York-style crumb cake, jonka ohje löytyi Smells like home-blogista).

Ohjeessa oli minulle uusi käsite, nimittäin kakkujauho. Blogin kommentteja lukiessani mmärsin lopulta, että kyseessä oli vehnäjauhon ja maissitärkkelyksen sekoitus. Sen mittaamisessa kannattaa muuten olla tarkkana! Maissitärkkelys taitaa pakkaantua mittaan tiukemmin kuin vehnäjauho. Kun luulee mittaavansa oikeat määrät jauhoja kulhoon, ja sitten alkaa ottamaan siitä ensiksi 4 dl jauhoja murupohjaan ja sitten 3 dl jauhoja piirakkapohjaan, niin yhtäkkiä huomaakin, että kulhoon jäi vielä jauhoja! En tiedä mikä mysteeri tämä oli, vai teinkö vain mittausvirheen, mutta kannattaa tosiaan olla tarkkana. :P

Untitled

New Yorkin murupiirakka

Kakkujauho:
6,1 dl vehnäjauhoja
6 rkl (0,9 dl) maissitärkkelystä (maizena)

Murut:
0,75 dl sokeria
0,75 dl fariinisokeria
3/4 tl kanelijauhetta
1/8 tl suolaa
8 rkl voita/leivontamargariinia (sulatettuna/juoksevaa marg.)
n. 4 dl "kakkujauhoja"

Piirakkapohja:
n. 3 dl kakkujauhoja
1,2 dl sokeria
1/4 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
6 rkl voita/leivontamargariinia
1 kananmuna
1 munankeltuainen
1 tl vaniljasokeria
0,75 dl maitoa
(koristeeksi tomusokeria)

Tee ensiksi kakkujauhot sekoittamalla vehnäjauhot ja maissitärkkelys keskenään. Tee sitten muruseos. Sekoita sokeri, fariinisokeri, kaneli, suola ja sulatettu voi keskenään. Lisää sitten 4 dl kakkujauhoja ja sekoita, kunnes taikina on paksua ja jämäkkää. Painele taikina tiiviiksi kasaksi kulhon pohjalle. Se murustellaan lopuksi kakkupohjan päälle. Anna muruseoksen odottaa huoneenlämmössä 10-15 minuuttia.

Tee sitten piirakkapohja. Sekoita vatkaimella vajaa 3 dl kakkujauhoja, sokeri, sooda, suola ja vaniljasokeri (varo ettei pöllähdä!). Lisää sitten vähitellen joukkoon voi, edelleen vatkaten (n. 2 minuuttia). Lopputuloksena pitäisi olla kosten leivänmurujen näköinen taikina. Lisää lopuksi vielä muna, keltuainen ja maito, edelleen vatkaten. Vatkaa, kunnes taikina on kevyehköä ja ilmavaa (n. 1 minuutti).

Ota n. 20x20 cm vuoka ja laita pohjalle kaksinkerroin taiteltu folio (jätä sen verran varaa, että folio roikkuu reunojen yli - sen avulla piirakka saadaan nostettua vuoasta helposti pois!). Voitele vuoka ja kaada kakkutaikina siihen. Murustele murutaikina pohjan päälle kevyesti - älä painele. Paista n. 165 asteessa 35-40 minuuttia. Mielestäni kakku oli parempaa vähän kosteampana, 40 minuutin kohdalla tuntui jo vähän turhan kuivalta suussa. Kakku on parhaimmillaan vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa! Ripottele valmiin piirakan päälle tomusokeria koristeeksi.

---
Olen jatkanut myös epäonnisten kokkailujen linjaa. joten sillä saralla ei sinänsä ole mitään uutta. Kokeilin pinaattilettuja, mutta rehellisesti sanottuna kaupan letut maistuivat mennen tullen paremmilta! :D Pulled pork on edelleen meidän kesän ykköshitti. Viikonloppuna se sai hamppareiden sijasta parikseen uuniperunan. Hyvää oli niinkin! Lasten iloksi tuli myös kokeiltua itse tehtyjä kepakoita Yhteishyvän sivuilta löytyneellä ohjeella. Osui ja upposi! 3-vuotias erityisesti oli innostunut, sillä "mumminkin luona syödään aina lepakoita!" Tälle on naurettu monet kerrat :)

Untitled

Kepakot

(16 kpl)

800g jauhelihaa
200 tuorejuustoa (kokeilin Arla Apetina Intia-tuorejuustoa)
(valkosipulia)
2 kananmunaa
4 rkl perunajauhoja
2 tl timjamia
1-2 tl suolaa
(2-4 rkl ketsuppia)

Sekoita kaikki aineet yhteen ja muotoile leivinpaperille kepakkomaisia pötkylöitä. Laita niihin halutessasi tikku (vaikkapa puoliksi katkaistu grillitikku). Paista 225 asteessa, 10 minuuttia (uunin keskitasolla).

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Hellesään herkkuja

Untitled

Viikonloppu vietettiin vanhempieni mökillä ja nyt yritän orientoitua taas arkeen. Miehen kesäloma on vasta elokuussa, joten heinäkuu touhuillaan muita kesäisiä juttuja ja varsinaisen loman kimppuun isketään sitten myöhemmin. Unelmissa siintää joku ulkomaan matka, mutta voi olla, että pysytellään kuitenkin vain Suomen kamaralla. Jää nähtäväksi :) Töiden aloittaminen lähestyy edelleen uhkaavasti ja alan kieltämättä olla jo aika innoissani asiasta. Pinnan alla tietysti kuplii aikamoista kauhua, kun muistan, että olen ollut yli 3 vuotta pois ja lähes kaikki asiat firmassa ovat muuttuneet. Mutta kyllähän se siitä! :P

Viime viikolla nautiskelimme poikien kanssa vesimelonisohjoa välipalaksi (ohje täältä). Oli ihan hyvää, mutta ensi kerralla teen pari asiaa toisin: A) en pakasta melonia ja banaani yön yli - niistä tule aivan liian kovia meidän perusblenderillemme B) Lisään banaanin määrää, että rakenteesta tulee pehmeämpi. Lisäksi viime aikoina on tullut tehtyä myös itse hodarisämpylöitä (ohje Glorian ruoka&viini 4/2013) ja väliin tuli tietysti nakkeja ja uutena kokeiluna sipulihilloketta (ohje Mondo Ruoka&Matka 1/2013). Oli aikuisten makuun, lapsille en edes yritäänyt tuputtaa. :)

Untitled
Vesimelonisohjo

Vesimelonisohjo

7-8 dl vesimelonia
1 banaani
1-2 rkl hunajaa tai muuta makeutusta
1 sitruunan kuori
1 sitruunan mehu
n. 1,25 dl vettä

Pilko vesimeloni ja banaani kuutioiksi ja pakasta muutaman tunnin verran. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa sohjoksi. Lisää vettä vähitellen, että saat sohjosta haluamasi paksuista.

Untitled
Hodarit ja sipulihilloketta

Hodarisämpylät

(10 kpl)

2,5 dl vettä
1 pss hiivaa (tai 35 g tuoretta)
25 g leivontamargariinia/voita
1 tl sokeria
1 tl suolaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 dl rouheinen sämpyläjauho (Sunnuntai) tai muita haluamiasi jauhoja
2 rkl siirappia
1 rkl vettä

Lämmitä vesi ja liota hiiva siihen. Sulata margariini. Lisää hiivan joukkoon margariini, sokeri ja suola. Alusta jauhot vähitellen takinaan. Vaivaa taikinaa 10 minuuttia yleiskoneella (tai 20 minuuttia käsin). Kohota taikinaa liinan alla 30 minuuttia. Jaa kohonnut taikina 10 osaan ja muotoile pitkulaisia sämpylöitä. Kohota leivinpaperin päällä liinan alla 20 minuuttia. Sekoita siirappi ja vesi, ja voitele seokselle sämpylöiden pinta. Paista sämpylöitä 225 asteessa 10 minuuttia.

Sipulihilloke

500 g sipulia (noin 2 isoa)
1 rkl voita/margariinia paistamiseen
0,5 rkl öljyä paistamiseen
suolaa
pippuria
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl hillosokeria

Halkaise sipulit ja leikkaa niista ohuita siivuja. Paista sipuleita öljy-voiseoksessa 20-30 minuuttia, keskilämmöllä. Sekoita välillä. Mausta lopuksi hilloke suolalla ja pippurilla. Lisää lopuksi etkka ja hillosokeri. Hauduta 3 minuttia koko ajan sekoittaen. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Untitled
Pirjo Rissanen - Kamomillasola

Kirjojakin on tullut luettua oikein runsain mitoin, ja vihdoinkin pääsen taas ruksimaan kirjoja listalta yli! Pienenä syrjähyppynä luin Pirjo Rissasen Kamomillasolan, joka kertoo Saksassa asuvasta Maaritista ja tämän perheestä. Maarit on saanut nuorena lapsen, mutta erinäisistä syistä lapsi ei olekaan asunut hänen luonaan, vaan isovanhemmat ovat ottaneet hänet hoiviinsa. Maarit palaa Suomeen luokkakokoukseen ja samalla alkaa valottua kipeitä muistoja Maaritin nuoruudesta. Mielenkiintoinen, koskettava ja koukuttava!

Untitled
Richard Bach - Lokki Joonatan

Luin myös Lokki Joonatanin, jonka olen mieltänyt jonkinlaiseksi klassikoksi. Kirja ei ollut sellainen mitä odotin ja olen vähän kahden vaiheilla pidinkö siitä erityisemmin. Lyhyt kirja kyllä oli, pisteet siitä! Kirja kertoo lokista nimeltä Jonathan Livingston, joka haluaa oppia lentämään täydellisesti. Sitä ei kiinnosta samat asiat kuin muita lokkeja, eli ainainen ruoan etsintä ja siitä tappelu. Joonatan keskittyy lentämiseen ja tutkii sitä monelta eri kantilta. Lopulta se karkotetaan lokkiyhteiskunnasta erilaisuutensa vuoksi, mutta se ei Joonatania pysäytä, vaan hän jatkaa lentoharjoituksiaan yksin. Kirjaan kätkeytyi varmaankin monenlaista viisautta siitä, kuinka jotkut - eläimet ja ihmiset - ovat erilaisia ja haluavat sellaisia asioita, joita muu yhteiskunta ei voi ymmärtää. Siinä saattaa joutua kärsimään, mutta jos vain uskoo unelmiinsa, saattaa saada tilalle jotain paljon parempaa.

Untitled
Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa

Sarasvatin hiekkaa on kirjan takakannen mukaan ekologinen jännitysromaani. En nyt ehdi kirjoittaa siitä enempää, sillä päiväuniaika on nähtävästi loppunut. Ihan hyvä kirja oli. Kerronta hyppi mielestäni vähän liikaa ja olisin halunnut tietää, mitä lukujen välissäkin tapahtui. Mielenkiintoinen kirja.

  1. Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan
  2. Richard Bach – Lokki Joonatan
  3. Herman Hesse – Lasihelmipeli
  4. John Steinbeck – Eedenistä itään
  5. Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa
  6. Peter Hoeg – Lumen taju
  7. Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia
  8. Anna-Leena Härkönen - Onnen tunti
  9. Carlos Ruiz Zafón - Tuulen varjo
  10. John Irving - Garpin maailma
  11. Paulo Coelho - Alkemisti
  12. Umberto Eco – Ruusun nimi
  13. Frank MacCourt - Seitsemännen portaan enkeli
  14. Georg R. R. Martin - A Dance With Dragons
  15. Thomas Hardy - Tess of the D'Ubervilles
  16. J. K. Rowling - Paikka vapaana

Vuosi 2013, kirjoja luettu: 18

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Juhannus

Untitled

Juhannus ehti jo mennä ja minä olen jo monta päivää yrittänyt kirjoittaa tätä tekstiä. Kesällä taitaa veri vetää ihan muualle kuin tietokoneen ääreen. :) Juhannus vietettiin miehen vanhempien mökillä, joka on sopivan ajomatkan päässä meiltä, jotta pääsemme halutessamme kotiin yöksi. Oli kova tohina, kun meitä oli 6 aikuista ja 4 alle 4-vuotiasta lasta. Taidettiin kaikki olla aika poikki illan tullen.

Ruoka kuului tietysti oleellisena osana juhannuksen juhlintaan. Viime viikolta tutun pulled porkin lisäksi söimme porsaan fileepihvejä, jonka marinadiohje löytyi Valion sivuilta. Hyvää oli :) Pöydästä löytyi myös jokavuotiset suosikit grillattu halloumi, pekoniin käärityt tuorejuustolla täytetyt herkkusienet ja vaikka mitä muuta.

Jälkiruoaksi kokeilin muistaakseni ensimmäistä kertaa reseptiä Sara La Fountainin keittokirjasta Passion for food, joka on ollut hyllyssäni jo pari vuotta: limekakkua. Kakku (tai enemmänkin se on mielestäni piirakka) tuntui maistuvan kaikille taaperoista ukkiin. Minäkin tykkäsin, luonnollisesti :P Piirakkaan tuli limetin ja sitruunan mehua ja kuorta, mutta minä en kertakaikkiaan meinannut saada limetistä kuorta irtoamaan. Mehuakin tuli aika naftisti. Laitoinkin sitten enemmän sitruunaa kuin alkuperäinen ohje sanoi ja mielestäni lopputulos oli silti hyvä. Kun vaan muistaisin monta sitruunaa tuohon meni. Ehkä 2?

Untitled
Mansikka-limepiirakka

Mansikka-limepiirakka

(1 piirakkavuoallinen tai 20 pikkupiirakkaa ja 4 vähän isompaa)

Pohja:
175 g leivontamargariinia
400 g digestivekeksejä, murskattuna

Kreemi:
0,5 dl sitruunan ja limetin mehua
1 prk kondensoitua maitoa (n. 400 g)
1 dl kookosmaitoa
8 kananmunan keltuaista

Kuorrutus:
3,5 dl kermaa
2 rkl mascarponejuustoa
1 rkl sitruunan ja/tai limetin kuorta raastettuna
2 tl vaniljasokeria
2 rkl sokeria

Koristeeksi mansikoita ja halutessasi myös muita hedelmiä (esim. mango ja kiivi)

Tee ensiksi pohja. Murskaa digestivekeksit esim. minigrip-pussissa kaulimen avulla. Sekoita sulatettu margariini/juokseva margariini ja keksimurska keskenään. Voitele piirakkavuoka tai esim. Eskimon metalliset pikkuvuoat ja painele piirakkataikina niihin. Paista 200 asteessa isoa piirakkapohjaa 20 minuuttia tai pienempiä 10 minuuttia. Sekoita sitten kreemin ainekset keskenään. Anna piirakkapohjan jäähtyä hyvin ja kaada kreemi jäähtyneelle pohjalle. Paista 150 asteessa 25-30 minuuttia (pikkupiirakoita n. 20 minuuttia). Anna kakun levätä jääkaapissa jonkun aikaa (esim. yön yli, mutta minä kyllä tein kuorrutuksen melkein heti). Vatkaa kuorrutuksen kerma ja lisää joukkoon mascarpone. Mausta limetin- ja sitruunankuorella, vaniljasokerilla ja sokerilla. Leviteä kuorrute piirakan päälle ja koristele lopuksi mansikoilla tai haluamillasi hedelmillä.

Marinadi porsaanlihalle

2 dl appelsiinitäysmehua
1 rkl dijon-sinappia
1 tl sokeria
(1/4 tl chilijauhetta)
1/4 tl paprikajauhetta
1 rkl basilikaa (alkuperäisessä ohjeessa timjamia)
1 rkl tuoretta oreganoa

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Laita possupihvit esim. minigrip-pussiin ja kaada marinadi lihojen päälle. Anna lihan marinoitua seuraavaan päivään (tai vähintään 2 tuntia).

Untitled

Viime aikoina on ollut myös ihan riittämiin epäonnistuneita ruokia, joista ykkösenä yllä olevat maissiletut. Note to self: kun ohjeessa puhutaan maissinjyvistä, se ei välttämättä tarkoita niitä jyviä, mistä tehdään popcorneja. Nämä maissiletut olivat aikamoisia hampaansärkijöitä!

Untitled
Ei näin...
Untitled
....vaan näin.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Lauantailounas terassilla: pulled pork -burgerit

Untitled
Pulled pork -burgeri

Kesällä on ihana syödä ulkona tai meidän tapauksessa terassilla. Meillä on isohko lasitettu terassi, jonka laittaminen on vielä vähän kesken, mutta onneksi sekaan mahtuu silti syömään. Olen kieli pitkällä katsellut jo tovin erilaisia pulled pork-reseptejä (eli revitty possu. Tosin meillä käytetään englannin kielistä nimitystä väärinkäsitysten välttämiseksi. Esikoisen unilelu on nimittäin possu ja hän jo muutamaan kertaan pelästyi, että äiti repii possun kappaleiksi.) ja viimeinen niitti oli Ruoka&Viini-lehdessä ollut resepti. Kauppaan siis ja possu hautumaan yön yli. :) Me olemme ikuisia hamppari-faneja, joten hampurilaisen väliinhän tuo possu joutui. Maistui muuten erinomaisesti lapsillekin! Lisäksi väliin laitettiin itse tehtyä sinappimajoneesia, coleslawta, juustoa ja tuoreita kasviksia. Lisäkkeenä oli itse tehtyjä peruna- ja bataattiranskiksia (Ohje täältä). Tämä ruoka oli siinäkin mielessä kiva, että esivalmistelut pystyi hoitamaan pitkälti edellisenä päivänä: liha valmisteltiin illalla ja laitettiin yöksi uuniin ja kaalisalaatinkin pystyi hyvin tekemään edellisenä iltana, niin se ehtii maustua oikein hyvin.

Untitled
Itse pulled pork

Revitty possu

n. 800 g kassleria
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl suolaa
1,5 rkl muscovadosokeria
Maustekastike
2 dl possun paistolientä
2 dl ginger alea, eli inkivääriolutta (Scweppesiä meillä)
0,5 dl valkoviinietikkaa
0,5 dl muscovadosokeria

Sekoita paprikajauhe, suola ja muscovadosokeri. Hiero mausteseos lihan pintaan ja jätä liha uunivuoassa huoneenlämpöön maustumaan tunniksi. Kun tunti on kulunut, kypsennä lihaa ensiksi 225 asteessa (ylätasossa) 20 minuuttia. Näin pinta saa hieman väriä. Peitä sitten vuoka foliolla ja jatka kypsentämistä uunin keskitasolla 100 asteessa yön yli (minä paistoin n. 8 tuntia). Ole folion asettelussa tarkkana, että se on tiivisti vuoan päällä! Muutoin paistolientä ei välttämtätä jää riittävästi, vaanse kuivuu. Vaihtoehtoisesti voit jättää folion pois ja paistaa keskitasolla 6 tuntia (sisälämpötilan pitäisi olla 90 astetta). Yön yli paistamalla possusta tulee erityisen mureaa. Kun liha on kypsää, nosta se uunista ja anna vetäytyä folion alla 1 tunti.

Valmista sillä aikaa maustekastike. Ota 2 dl paistolientä ja kuumenna se kattilassa. Laita joukkoon ginger ale, valkoviinietikka ja muscovadosokeri. Anna hautua noin 30 minuuttia.

Kun liha levännyt riittävästi, revi siitä sormin tai kahden haarukan avulla palasia lihan syiden suuntaan. Kaada 3/4-1 dl mausteliemestä possun päälle (lopun voit käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen). Jos et käytä lihaa heti, laita se jääkaappiin odottamaan ja kuumenna paistinpannulla tai uunissa ennen tarjoilua.

Sinappimajoneesi

(n. 2 dl)

kananmunankeltuainen
1 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl dijonsinappia
2 rkl sokeria
1/4 tl sormisuolaa
1/4 tl pippurisekoitusta
1 dl rypsiöljyä

Sekoita vispilällä kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta kulhossa. Lisää sitten öljyä ensin tippa kerrallaan. Vatkaa koko ajan! Kun majoneesi alkaa paksuuntua, lisää öljyä ohuena nauhana, edelleenkin koko ajan sekoittaen.

Untitled

Coleslaw

0,5 valkokaali
2-4 porkkanaa (koosta riippuen)
1 dl tuorejuustoa (esim. yrtti) tai ranskankermaa
1 dl sinappimajoneesia (ohje yllä)
1 rkl juoksevaa hunajaa
2-3 rkl sitruunan mehua
0,5 tl sormisuolaa
pippurisekoitusta

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi ja kuori ja raasta porkkanat. Laita kulhoon. Valmista kastike sekoittamalla ainekset yhteen: tuorejuusto, majoneesi, hunaja, sitruunamehu, suola ja pippuri. Kaada kastike kasvisten joukkoon ja anna maustua ainakin 2 tuntia (tai vaikka yön yli).

Peruna- ja bataattiranskalaiset

1 bataatti
n. 6 jauhoista perunaa
2 rkl oliivilöjyä
sormisuolaa

Pese bataatti ja perunat. Kuori bataatti (ja halutessasi myös perunat). Leikkaa n. 1-1,5 cm:n paksuisiksi suikaleiksi. Liota ranskalaisia kylmässä vedessä. Lämmitä sillä aikaa uuni n. 230-240 asteeseen. Kuivaa ranskalaiset hyvin ja asettele leivinpaperin päälle. Levitä päälle oliiviöljy ja suola. Paista uunissa keskitasolla 25-30 minuuttia.

Untitled
Juustolajitelma

Untitled
Mikael Niemi: Veden viemää

Vihdoinkin on lukurintamallakin jotain uutta, nimittäin Mikael Niemen Veden viemää. Monet varmasti muistavat Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä kirjan kirjoittajana. Niin minäkin, vaikken ole kyseistä kirjaa lukenutkaan. Veden viemää kertoo Ruotsin Lapista, jossa Luulajanjoki alkaa tulvia ja lopulta rikkoo padon. Seurauksena on valtava tsunamin kaltainen tulva, jonka alle jää asuntoja ja ihmisiä. Kirjassa on useampi päähenkilö ja kirja kertoo, kuinka he toimivat tulvan iskiessä. Kirja tempaisi nopeasti mukaansa ja sen päähenkilöt olivat mielenkiintoisia, joskin pistivät välillä vähän hiljaiseksi ja mietteliääksi ainakin minut. Toimisivatko ihmiset katastrofitilanteessa oikeasti noin? Välillä toivoin, että eivät. :P

Vuosi 2013, kirjoja luettu: 15

Seuraavaksi olisi varmaan syytä tarttua johonkin kirjahaasteen kirjoista, mutta kun kirjahylly on täynnä muita houkuttelevia kirjoja! Olen kaikessa hiljaisuudessa keksinyt itselleni toisenkin haasteen, nimittäin että lukisin 50 kirjaa tämän vuoden aikana. Ehkä sillä verukkeella voin jättää tuon listan ainakin vähäksi aikaa oman onnensa nojaan :P