tiistai 29. tammikuuta 2013

Onnea pikkuveikka!

Untitled

Pikkuveikka täytti eilen 1 vuotta! Tuntuu, että vuoden takaisista tapahtumista on vain hetken verran aikaa. Pikkuveikka syntyi pari viikkoa ennen laskettua aikaa ja meillä oli silloin aikamoinen hässäkkä. Isoveikka oli vatsataudissa ja tuona kohtalokkaana perjantai-iltana myös mies sairastui. Ihanat naapurit järjestivät minulle silloin babyshower-juhlat ja muistan, miten siellä juteltiin siitä, miten heti raskaustestin tehtyäni ajattelin, että kauheinta olisi, jos joutuisin synnyttämään vatsataudin kourissa. No, niin ei sentään tapahtunut! Mutta enpä silloin uskonut, että lähtisin seuraavana aamuna synnyttämään.

Aamuyöllä heräsin keveisiin supistuksiin ja ensimmäinen ajatus oli liuta kirosanoja ja että tänään sitten lähden synnyttämään. Homma eteni samalla lailla kuin isoveikankin synnytyksessä, joten ymmärsin pian, että oli tosi kyseessä. Mies oksenteli yläkerrassa ja minä kellottelin supistuksia ja mietin, ehtiikö vatsatauti iskeä minuunkin. Aamupäivällä hälytettiin anoppi lapsen- ja miehenvahdiksi, koska mies oli niin huonossa kunnossa, ettei olisi pystynyt huolehtimaan kipeästä lapsesta. Minun vanhempani hälytettiin avuksi sairaalareissulle: isä autokuskiksi ja äiti synnytykseen mukaan. Puolen päivän maissa lähdimme varmuuden vuoksi näytille sairaalaan ja siellä todettiin, että synnytys on kyllä käynnissä, mutta että lapsen syntymään saattaisi mennä vielä päivä tai viikkokin. Meitä kehotettiin lähtemään kotiin ja niinpä menimme sairaalan aulaan odottamaan autokyytiä. Isäni ajoi töistä sairaalalle ja olimme juuri pukemassa ulkovaatteita päälle, kun lapsivedet menivät sairaalan aulassa. Eikun takaisin käyrille ja tällä kertaa meidät otettiin sisään. Minulle suositeltiin aluksi kivunlievitykseksi ammeessa oleilua ja myöhemmin sitten voitaisiin laittaa epiduraali, jos niin haluaisin. Äiti alkoi siis täyttämään ammetta ja minä ähisin ja puhisin ja ammeen täyttö kesti ikuisuuden (varmaan puoli tuntia). Juuri kun amme tuli riittävän täyteen, totesin että ei tästä tule mitään, lapsi tulee nyt. Pääsimme synnytyssaliin ja kätilö rauhassa sanoi, että katsellaan ja laitetaan pinnit lapsen päähän. Mutta eipä siinä mitään pinnejä ehditty laittaa, vaan tarkemmin katsottuaan kätilö totesi, että "jaahas, täällä näkyykin jo pää. Ponnista vaan." Ja parilla ponnistuksella pikkuveikka syntyi, ilman epiduraalia tai mitään kivunlievitystä. Synnytys oli siis uskomattoman nopea ja helppo!

Meidän synttärijuhlat peruuntuivat flunssan takia, mutta päätin silti eilen hetken mielijohteesta tekaista nopean synttärikakun. Pohjana ihan tavallinen vaalea kakkupohja, jonka leivoin silikonisiin pikkuvuokiin (halkaisija n. 15 cm). Jokainen kerros tehtiin siis omassa vuoassaan, niin ei tarvinut alkaa kerroksia leikkaamaan. Väliin laitoin päärynsosetta ja banaaniviipaleita, päälle tuli sitruunainen voikreemi, jota olen aikaisemmin tehnyt muffinssien kuorrutteeksi (ohje täällä). Kostutukseen käytin kauramaitoa, mutta olisin valinnut kyllä mehun jos sitä olisi jääkaapissa ollut. Tämä oli muuten maultaan onnistunein maidottomista täytekakuistani. Molemmat pojatkin söivät hyvällä ruokahalulla. Kakun päälle koristeeksi tein marsipaanista Pingu-pingviinin (tai ainakin siltä sen oli tarkoitus näyttää) ja kakku esittää Pingun iglua. :)

maanantai 28. tammikuuta 2013

Mustikka-sitruunamuffinssit

Untitled

Olen ehdottomasti löytänyt uuden muffinssisuosikkini! Ennen pidin kaikesta mahdollisimman suklaisesta, mutta nyt olen huomannut, että raikkaammat maut houkuttavat enemmän. Liekö syynä se, että alan lähestyä kunnioitettavaa 30 vuoden ikää ja olisi syytä alkaa käyttäytymään sen mukaisesti? Nämäkin muffinssit leivoin kuopuksen 1-vuotissynttäreille, joita ei sitten järjestettykään. Arvatkaapa kuka syö kaikki muffinssit pakkasesta...? Resepti löytyi Call me cupcake-blogista. Nämä olivat ihan taivaallisen hyviä ilman kuorrutettakin!

Mustikka-sitruunamuffinssit

(n. 15 tavallisen kokoista tai liuta pikkuruisia)

3 3/4 dl vehnäjauhoja
1/2 rkl leivinjauhetta
100 g huoneenlämpöistä leivontamargariinia (juoksevalla onnistui myös)
2,5 dl sokeria
2 kananmunaa
1,5 dl (kaura)maitoa
1 tl vaniljasokeria
1/2 dl sitruunamehua
1 sitruunan kuori
150 g mustikoita

Vatkaa leivontamargariinia ja sokeri vaahdoksi. lisää munat ja vatkaa, kunnes taikina on ilmavaa. Lisää vaniljasokeri. Sekoita sitten joukkoon vehnäjauhot ja leivinjauhe (voit sekoittaa ne erikseen yhteen, jos ei laiskota), maito, raastettu sitruunan kuori ja sitruunamehu. Vatkaa, kunnes kaikki ovat hyvin sekoittuneet. Kääntele lopuksi mustikat varovasti joukkoon. Täytä muffinssimuotit 3/4 täyteen ja paista 175 asteessa 25-30 minuuttia.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Suklaamuffinssit ja flunssaa

Untitled

Huh, minkälainen viikko meillä on takana! Koko perheeseen iski sellainen flunssa, että tuntui kuin Musta surma olisi koetellut meitä. Nyt aletaan onneksi olla kaikki jo paranemaan päin. Esikoinen oli 6 päivää korkeassa kuumeessa, minä 5 päivää ja mies kuopuksen kanssa vähän vähemmän. Jokainen flunssa on meillä kyllä kuin vatsatauti, kun antibiootit (lapsilla on luonnollisesti korvatulehdukset) vetää vatsan sekaisin ja yskä saa pojat oksentelemaan. :P Parasta oli lääkärireissu, jonka suoritin tyynen rauhallisesti paidassa, jonka etumuksessa oli 10-senttinen kakkatahra. Kyllähän me se tahra jo kotona huomattiin, mutta kun hajuaisti ei pelaa, niin ei kumpikaan meistä tullut ajatelleeksikaan, että kyseessä olisi kakkatahra! :D Kyllä se sitten alkoi lääkärissä rusehtaa siihen malliin, että epäilykset heräsivät ja kotona kuopuksen haalarin alta paljastuikin melkoinen näky. Kaikkihan alkoi tietysti siitä, että lääkäriin oli niin kiire, ettei ollut aikaa alkaa vaihtamaan paitaa ja oli mentävä sillä, mitä oli päällä.

Meillä piti olla kuopuksen synttärijuhlatkin, mutta ne jouduttiin valitettavasti perumaan. Siellä oli tarkoitus tarjoilla tällaisia suklaamuffinsseja, jotka ehdin jonain päivänä jo valmiiksi pyöräyttää pakkaseen.

Suklaamuffinssit

3 dl vehnäjauhoja
1,25 dl kaakaojauhoa
3/4 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
2,5 dl sokeria
1 dl juoksevaa margariinia
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
1,75 dl soijajugurttia (esim. mansikkamustikka-makuista)
1 dl soija/kauramaitoa
150-175 g tummaa suklaata

Vatkaa sokeri, margariini, kananmuna ja vanilja vatkaimella hyvin sekaisin (muutama minuutti). Sekoita joukkoon jauhot, kaakao, sooda, suola, soijajugurtti ja kauramaito. Lopuksi kääntele joukkoon pilkottu suklaa. Jaa muffinssivuokiin ja paista 180 asteessa 30-35 minuuttia.

torstai 17. tammikuuta 2013

helppo kirjanmerkki

Untitled
origami-kirjanmerkki

Nyt tulee pikapostauksena maailman helpoimman origami-kirjanmerkin ohje! Ohje löytyi ctbaker in the acres-blogista. Tätä voi tuunata miten itse vain keksii. Saisikohan tällaisesta kirjanmerkistä kivan kortin esimerkiksi ystävänpäiväksi? Itse tein vain ihan perusversion.

Origami bookmark
Untitled

maanantai 14. tammikuuta 2013

Nopeaa arkiruokaa: hapanimelä kanakastike

Untitled

Eilen vietimme pitkästä aikaa koko päivän kotona. Aamulla käytiin kävelyllä koko perheen voimin. Isoveikka sai valita mihin kävellään ja vastaus tuli kuin tykin suusta: mennään tasoristeyksen katsomaan junia. Meidän lähellä on siis tasoristeys ja pojan suurinta hupia on mennä sinne bongaamaan ohi ajavia junia. Parasta paikassa on ilmeisesti varoituskello ja sulkeutuva puomi, koska olisi tässä lähempänäkin juna-asema, mutta se ei kelpaa sitten ollenkaan. Mutta en valita. On kiva päästä itsekin vähän kävelylle, kun muuten poika ei enää niin hyvin viihtyisi kärryissä. :)

Untitled

Illalla suunnattiin läheiselle kentälle ja isoveikka pääsi kokeilemaan luistimia ensimmäistä kertaa! Eihän se pysynyt niillä pystyssä lainkaan ja koko spektaakkeli oli ohitse aika nopeasti. Pääasia kuitenkin oli, että poika suostui laittamaan luistimet jalkaan ja kypärän päähän, ja että asiasta jäi positiivinen muisto. Mies ja taapero pelasivat luistelun jälkeen vielä hetken aikaa jääkiekkoa sählypallolla ja sitten laitettiin pojat pulkkien kyytiin ja suunnattiin kotia kohti.

Ruoan suhteen meillä oli laiska sunnuntai. Lounaaksi taiottiin pakastimesta kalapuikkoja ja päivälliseksi pyöräytettiin nopea kanakastike. Opiskeluaikoina söimme miehen kanssa usein Uncle Ben'sin valmiita sweet'n'sour-kastikkeita, kunnes yhtäkkiä kyllästyimme niihin täysin. Sen koommin taloudessamme ei ole moista ruokaa nähty, kunnes eilen bongasin Hellapoliisin Kodin suuresta keittokirjasta hapanimelän broilerikastikkeen ohjeen, joka oli kaikenlisäksi tosi helpon ja nopean oloinen. Hyvin maistui meidän taaperollekin, kun maustoi miedosti! Tässä ohje sellaisena kuin se meillä tehtiin:

Untitled

Hapanimelä kanakastike

öljyä paistamiseen
450 g broileria
1 sipuli
1 paprika
2 porkkanaa
0,5 kesäkurpitsa
2 rkl soijakastiketta
n. 1 dl ketsuppia
1 prk ananspaloja + mehu
perunajauhoja + vettä tai vehnäjauhoja suurustukseen
pippuria
mango curry-maustetta tai tavallista currya
(suolaa)

Kuumenna öljy pannussa ja paista broileri siinä. Mausta (suolalla), currymangolla ja pippurilla. Lisää joukkoon mahdollisimman ohuiksi pilkotut kasvikset (kypsyvät npoeammin!): sipuli, paprika, porkkanat ja kesäkurpitsa. Paista muutama minuutti, kunnes kasvikset ovat sopivan kypsiä. Lisää ketsuppi, soijakastike ja säilykeananas mehuineen. Ripottele päälle vehnäjauhoja ja sekoita. Anna kastikkeen vielä pulpahtaa, mutta älä keitä. Tarjoa esimerkiksi riisin, pastan tai nuudeleiden kanssa.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Vuoden 2013 kirjahaaste

kirjoja

Haluan tänä vuonna lukea enemmän kirjoja kuin viime vuonna. Loppuvuodesta aloin päästä taas vähän vauhtiin ja innostuin taas kirjoista. Kädestäni löytyy valitettavan usein kepeä chicklit-kirja ja siksi haluan haastaa itseni tänä vuonna lukemaan erilaisia kirjoja. Toki myös chicklit-kirjoja, koska pidän niiden keveydestä ja hyvää mieltä tuottavasta vaikutuksesta. Yritän kuitenkin vähän kokeilla myös muunlaisia kirjoja - kuka tietää jos vaikka taas näin vanhemmalla iällä nekin alkaisivat iskeä enemmän ;)

Haastan itseni siis maltillisesti tällä tavoin: Lue vuoden 2013 aikana ainakin 16 kirjaa oman mukavuusalueesi ulkopuolelta.

Minun tapauksessani sen tarkoittaa siis muidenkin kuin chicklit-kirjojen lukemista, joten valinnanvaraa on. :) Tässä on alustava kirjalista, joista valitsen luettavaa. Saatan myös poiketa tästä ja en välttämättä lue kaikkia tai saatan lukea enemmänkin. Inspiraationa on käytetty omaa kirjahyllyä, kavereiden suosituksia sekä mtv3.fi:n listaa kirjoista, jotka kaikkien pitäisi lukea (joka on alunperin Keskisuomalaisesta).

  1. Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan
  2. Richard Bach – Lokki Joonatan
  3. Herman Hesse – Lasihelmipeli
  4. John Steinbeck – Eedenistä itään
  5. Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa
  6. Peter Hoeg – Lumen taju
  7. Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia
  8. Anna-Leena Härkönen - Onnen tunti
  9. Carlos Ruiz Zafón - Tuulen varjo
  10. John Irving - Garpin maailma
  11. Paulo Coelho - Alkemisti
  12. Umberto Eco – Ruusun nimi
  13. Frank MacCourt - Seitsemännen portaan enkeli
  14. Georg R. R. Martin - A Dance With Dragons
  15. Thomas Hardy - Tess of the D'Ubervilles
  16. J. K. Rowling - Paikka vapaana

Aion myös pitää lukua kaikista tänä vuonna lukemistani kirjoista. On mielenkiintoista nähdä kuinka paljon oikein ehdin lukea tässä elämäntilanteessa.

Vuoden 2013 ensimmäinen luettu kirja, kirja nro. 1, on joululahjaksi saamani (no tunnustetaan, itselleni ostama) Marian Keyesin "The mystery of Mercy Close". Kirja kertoo irlantilaisesta Walshin perheestä, niinkuin moni muukin Keyesin kirja. Tällä kertaa saamme kuulla perheen nuorimman lapsen Helenin tarinan. Helen on masentunut yksityisetsivä, joka kamppailee laman aiheuttaman työttömyyden ja rahattomuuden kanssa. Tämä kirja tempaisi minut mukaani niinkuin kaikki muutkin Keyesin kirjat. Helenin tarina ei ole kevyt, vaan kirjassa käsitellään masennusta, mutta ote on silti kepeä eikä liian ahdistava. Kirjassa on sopiva ripaus huumoria ja romantiikka. Helen on hahmona suorasanainen ja itsenäinen. Kirjasta jäi käteen päähenkilön käyttämä "shovel list" - lista ärsyttävistä asioista ja ihmisistä, joita hän tahtoisi lyödä lapiolla naamaan.

Kirja nro. 2 jatkaa samalla chicklit-linjalla ja on Cecelia Ahernin "One hundred names". Kirja kertoo toimittajasta Kitty Loganinsta, joka on mokannut pahasti työssään ja muuttunut muiden silmissä täydelliseksi epäonnistujaksi. Hänen uransa ja koko elämänsä tuntuu kaatuvan tähän virheeseen. Hän saa viimeisen tilaisuuden todistaa, että pystyy olemaan hyvä työssään ja hyvä ihminen. Hän saa käsiinsä listan, jossa on 100 nimeä, mutta ei mitään muuta tietoa. Hänen on parissa viikossa kirjoitettava listalla olevista henkilöistä juttu lehteen ja selvitettävä mikä tekijä yhdistää listalla olevia henkilöitä.

Vuosi 2013, luettuja kirjoja: 2

tiistai 8. tammikuuta 2013

Uutta vuotta ja vähän vanhaakin

Untitled

Käyn nykyään sen verran hitaalla ja jatkuvan väsymyksen sekä kiireen takia en saa oikein mitään aikaiseksi, joten jatketaan täällä blogissakin samalla linjalla. Hyvää joulua siis ja mukavaa uutta vuotta - hienosti viikon pari myöhässä! :)

Meillä vietettiin Uutta vuotta kotona rauhallisissa merkeissä. Ruokana oli perinteiseen tapaan nakkikääröjä ja perunasalaattia, jossa oli karamellisoitua sipulia (karamellisoidun sipulin ohje löytyi Sillä sipuli-blogista).

Viime vuosi oli osittain raskas, mutta todella antoisa. Aloin kunnolla kirjoittamaan blogia ja sitä kautta harrastamaan vähän enemmän omia juttuja täysipainoisen äitinä olon rinnalla. Meille syntyi toinen lapsi ja muutimme uuteen, ensimmäiseen omaan, kotiin. On ollut valvottuja öitä (ja muutama hyvinkin nukuttu), sotkua ja vielä lisää sotkua, henkistä ja fyysistä kaaosta, uhmaa, eroahdistusta, taistelua päiväunien ja yöunien kanssa. Ja niiden vastapainoja ihania leikkejä hiekkalaatikolla, pyöräreissuja, vesileikkejä ja yhteisiä kylpyhetkiä, sisarusten välistä rakkautta, pulkkailua, askartelua, yhteisiä leivontahetkiä. Vuoden ehdottomasti parasta antia on ollut seurata lasten kasvua ja sitä, miten tiiviiksi paketiksi he pikkuhiljaa hitsautuvat. Pienestä kääröstä ja uhmakkaasta taaperosta on tullut lattialla möyrivä ja telmivä parivaljakko, jonka kikatusta on uskomattoman hauska kuunnella. Mahtava vuosi kaiken kaikkiaan!

Molemmat pojat ovat kehittyneet huimasti menneen vuoden aikana. Vuosi sitten isoveikka ei osannut puhua, mutta nyt suoltaa jo ties minkälaista juttua, josta vähintään puolet on oman mielikuvituksen tuotetta. Vuoden parhaita lausahduksia ovat nämä:

  • Isillä on pippeli! Hieno pippeli. Iso pippeli!
  • Minulla on sylkyhätä (=täytyy päästä sylkemään hampaiden pesun jälkeen)
  • Minulla on pyllyssä yskä!
  • Tuli pomppasi! (Kun näki ilotulituksen)

Pienempikin poika täyttää tämän kuun lopussa jo vuoden. Pitää alkaa jo miettimään juhlia, vaikka mitään suurta ei varmaankaan ole tiedossa. Pikkuveikka osaa jo kävellä ilman tukea jonkun matkaa ja tuen kanssa pidempäänkin. Ymmärtää (ja välillä jopa tottelee!) kieltoja ja käskyjä, ja on juuri syönyt ensimmäiset lusikalliset omalla lusikalla.

Mitä mahtaa tuleva vuosi tuoda tullessaan täällä blogissa? Varmasti lisää tätä samaa: yleistä löpinää, ruokaohjeita, pohdintoja ja askartelua. Leivontajuttuja tulee toivottavasti vähemmän, koska tänä vuonna aion pitää uuden vuoden lupaukseni, joka liittyy painonpudotukseen ;) Katsotaan miten siinäkin käy. Kirjoista ja lukemisesta sen sijaan haluaisin kirjoittaa enemmän (täytyy pohtia jotain kirjahaastetta!), samoin kuin laittaa tänne terveellisempiä ruokaohjeita. Loppuvuodesta palaan takaisin työelämään ja se tuo omat haasteensa ja jännityksensä tähän vuoteen. Siihen asti yritän kuitenkin nauttia täysillä kotona olosta!