Onnea pikkuveikka!

Untitled

Pikkuveikka täytti eilen 1 vuotta! Tuntuu, että vuoden takaisista tapahtumista on vain hetken verran aikaa. Pikkuveikka syntyi pari viikkoa ennen laskettua aikaa ja meillä oli silloin aikamoinen hässäkkä. Isoveikka oli vatsataudissa ja tuona kohtalokkaana perjantai-iltana myös mies sairastui. Ihanat naapurit järjestivät minulle silloin babyshower-juhlat ja muistan, miten siellä juteltiin siitä, miten heti raskaustestin tehtyäni ajattelin, että kauheinta olisi, jos joutuisin synnyttämään vatsataudin kourissa. No, niin ei sentään tapahtunut! Mutta enpä silloin uskonut, että lähtisin seuraavana aamuna synnyttämään.

Aamuyöllä heräsin keveisiin supistuksiin ja ensimmäinen ajatus oli liuta kirosanoja ja että tänään sitten lähden synnyttämään. Homma eteni samalla lailla kuin isoveikankin synnytyksessä, joten ymmärsin pian, että oli tosi kyseessä. Mies oksenteli yläkerrassa ja minä kellottelin supistuksia ja mietin, ehtiikö vatsatauti iskeä minuunkin. Aamupäivällä hälytettiin anoppi lapsen- ja miehenvahdiksi, koska mies oli niin huonossa kunnossa, ettei olisi pystynyt huolehtimaan kipeästä lapsesta. Minun vanhempani hälytettiin avuksi sairaalareissulle: isä autokuskiksi ja äiti synnytykseen mukaan. Puolen päivän maissa lähdimme varmuuden vuoksi näytille sairaalaan ja siellä todettiin, että synnytys on kyllä käynnissä, mutta että lapsen syntymään saattaisi mennä vielä päivä tai viikkokin. Meitä kehotettiin lähtemään kotiin ja niinpä menimme sairaalan aulaan odottamaan autokyytiä. Isäni ajoi töistä sairaalalle ja olimme juuri pukemassa ulkovaatteita päälle, kun lapsivedet menivät sairaalan aulassa. Eikun takaisin käyrille ja tällä kertaa meidät otettiin sisään. Minulle suositeltiin aluksi kivunlievitykseksi ammeessa oleilua ja myöhemmin sitten voitaisiin laittaa epiduraali, jos niin haluaisin. Äiti alkoi siis täyttämään ammetta ja minä ähisin ja puhisin ja ammeen täyttö kesti ikuisuuden (varmaan puoli tuntia). Juuri kun amme tuli riittävän täyteen, totesin että ei tästä tule mitään, lapsi tulee nyt. Pääsimme synnytyssaliin ja kätilö rauhassa sanoi, että katsellaan ja laitetaan pinnit lapsen päähän. Mutta eipä siinä mitään pinnejä ehditty laittaa, vaan tarkemmin katsottuaan kätilö totesi, että "jaahas, täällä näkyykin jo pää. Ponnista vaan." Ja parilla ponnistuksella pikkuveikka syntyi, ilman epiduraalia tai mitään kivunlievitystä. Synnytys oli siis uskomattoman nopea ja helppo!

Meidän synttärijuhlat peruuntuivat flunssan takia, mutta päätin silti eilen hetken mielijohteesta tekaista nopean synttärikakun. Pohjana ihan tavallinen vaalea kakkupohja, jonka leivoin silikonisiin pikkuvuokiin (halkaisija n. 15 cm). Jokainen kerros tehtiin siis omassa vuoassaan, niin ei tarvinut alkaa kerroksia leikkaamaan. Väliin laitoin päärynsosetta ja banaaniviipaleita, päälle tuli sitruunainen voikreemi, jota olen aikaisemmin tehnyt muffinssien kuorrutteeksi (ohje täällä). Kostutukseen käytin kauramaitoa, mutta olisin valinnut kyllä mehun jos sitä olisi jääkaapissa ollut. Tämä oli muuten maultaan onnistunein maidottomista täytekakuistani. Molemmat pojatkin söivät hyvällä ruokahalulla. Kakun päälle koristeeksi tein marsipaanista Pingu-pingviinin (tai ainakin siltä sen oli tarkoitus näyttää) ja kakku esittää Pingun iglua. :)

Kommentit

  1. Söpö kakku :) ja kivan kuulonen tuo täyte, pitää laittaa korvan taakse, jos joskus pitää maidotonta kakkua tehä

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit