tiistai 19. helmikuuta 2013

Nopea(hko)a arkiruokaa: kana-nakkipata (tai keitto)

kana-nakkikeitto

Uusien ja meidän perheelle sopivien kanaruokaohjeiden metsästys jatkuu edelleen. Sunnuntaina tein kanapataa, joka muuntui kokkauksen lomassa kana-nakkikeitoksi. Kokeilun perustana toimi Imagelicious-blogista löytynyt kanapadan resepti. Tein muutamia muutoksia: vähensin kanan määrää (koska jääkaapista ei löytynyt riittävästi), lisäsin nakkeja (koska kanaa oli liian vähän), kasvatin veden määrää ja lisäsin perunoita. Tarkoituksena oli kyllä tehdä kanapata, mutta arvioin veden määrän vähän pieleen, joten tämä muistutti kuitenkin enemmän keittoa. Ei ole ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen kerta, kun näin käy ;) En edes tarkalleen tiedä paljon laitoin vettä, kun oli niin monta rautaa tulessa samaan aikaan. Lopputulos kuitenkin maistui koko perheelle oikein hyvin :)

Arvatkaa muuten mitä Mies kommentoi, kun näki kuvan tästä keitosta?

"BLAARGHH!"

... Selvästikään siis keiton ulkonäkö ja allekirjoittaneen kuvaustaidot eivät puhu tämän ruoan puolesta, mutta ainakin minä aion tehdä tätä uudestaankin ;) Seuraavalla kerralla kokeilen ehkä ilman nakkeja ja isommalla kanamäärällä, koska haluan tietää maistuuko tämä yhtä hyvälle pelkästä kanasta tehtynä. Ripottelin muuten oman annokseni sekaan vähän pähkinöitä, nam!

Kana-nakkipata/keitto

300-600 g broilerin suikaleita
4-5 porkkanaa
1 paprika
2 sipulia
n. 5 dl vettä
mausteita (pippuri, curry, yrttejä tms.)
0,5 dl soijakastiketta
(halutessasi n. 200 g nakkeja)
öljyä paistamiseen
n. 8 keskikokoista tai pienehköä perunaa

Ota iso kattila, laita pohjalle tilkka öljyä ja ruskista broilerin suikaleita siinä kevyesti. Lisää vesi ja jätä kanat kiehumaan. Leikkaa sillä aikaa kasvikset: pilko sipulit, paprika ja raasta porkkanat. Lisää kasvikset kattilaan. Mausta ja anna porista kannen alla n. 30 minuuttia. Pilko perunat sekä nakit, ja lisää ne noin puolen tunnin kohdalla kattilaan. Anna vielä porista n. 10 minuuttia ja lisää sitten soijakastike. Sekoita ja jätä vielä n. 10 minuutiksi kiehumaan.

---
Meillä oli taas oikein mukava viikonloppu. Lauantaina kävimme syömässä ensimmäistä kertaa ravintola Marinessa, jossa tarjoillaan kreikkalaista ruokaa. Minä tilasin mezelajitelman, joka oli todella herkullinen. Alkoi tehdä mieli opetella tekemään kreikkalaistyyppistä ruokaa (ilmeisesti siellä syödään muutakin kuin kreikkalaista salaattia? ;)). Täytyykin etsiä jostain mukavan kuuloisia reseptejä. Ravintolassa oli muuten oikein ystävällistä palvelua ja tarjoilijat (olisivatkohan ravintolan omistajia?) olivat selvästi lapsirakkaita, sillä meidän lapset saivat osakseen kutittelua ja hiusten pöllytystä. Esikoinen kommentoikin ravintolareissun jälkeen, että "siellä oli hassuja tarjoilijoita. Ne kutitti minua ja sitten minulla oli hyvä mieli." :)

torstai 14. helmikuuta 2013

Hyvää ystävänpäivää!

Untitled

Meillä herkutellaan tänään ystävänpäivän kunniaksi perinteisillä mokkapaloilla. Kokeilin tehdä tavallisen mokkakuorrutuksen lisäksi myös mansikkakuorrutusta. Hyvää tuli! Kahvin sijasta laitoin kuorrutteeseen 2 rkl soseutettua mansikkaa ja jätin kaakaojauheen pois. :) Viikonloppuna käytiinkin jo vähän ennakkoon ystävänpäivän kunniaksi syömässä ulkona. Minun vanhempani vahtivat poikia ja pääsimme miehen kanssa ihan kahdestaan Kaarnan ihania herkkuja nauttimaan!

Kirjahaasterintamalla työn alla on Saatana saapuu Moskovaan. Voi olla, että tuon kirjan lukemiseen menee hetki. Tällainen korkeakirjallisuus ei selvästikään ole ihan mun juttu ;) Pikku hiljaa, pikku hiljaa...

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Vaivaamaton maalaisleipä ja pekonikerrosleivät

Untitled

Alexandra's kitchen-blogista löytyi helpon kuuloinen leipäresepti. Taikinaa ei tarvitse vaivata ollenkaan. Ainekset vain sekotetaan keskenään, sitten kohotetaan pari tuntia ja sen jälkeen vielä puoli tuntia vuoissa. Helppoa ja onnistuu, vaikka jaloissa pyörisi pari lasta! Aikaa tarvitsee tietysti varata muutama tunti :) Mä tykkään näistä taikinoista, joita ei tarvitse vaivata. Yleensä juuri silloin kun on upottanut kädet tahmeaan taikinaan, tarvitsee jompi kumpi pojista aina jotain :P

Teimme miehen kanssa tästä leivästä "pieneksi kevyeksi" iltapalaksi pekonikerrosleivät. Niihin tuli majoneesia, sinappia, salaattia, kurkkua, kirsikkatomaattia, valkoista cheddaria, paistettua sipulia ja pekonia. Nam!

Vaivaamaton maalaisleipä

n. 9,5 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
4,75 dl vettä
1 rkl sokeria
2 tl kuivahiivaa

Sekoita jauhot ja suola keskenään. Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi ja sekoita sokeri veteen. Lisää hiiva veteen ja anna seistä 10-15 minuuttia. Sekoita vesi-hiivaseosta ja sekoita se sen jälkeen jauhoseokseen. Taikina jää aika löysäksi, joten sitä ei kannata ihmetellä. Anna taikinan kohota liinan alla vedottomassa paikassa 1-2 h. Kohoamisen jälkeen voitele kaksi vuokaa ja jaa taikina niihin. Kannattaa käyttää apuna esim. kahta haarukkaa ja niiden avulla valuttaa taikina vuokiin. Anna taikinan kohota vuoissa 0,5-1 h. Paista uunissa n. 220-225 asteessa 10 minuuttia ja laske lämpö sitten 190-200 asteeseen ja paista vielä 22-25 minuuttia.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Jauheliharaviolit

Jauheliharaviolit

Viime viikolla tein ensimmäistä kertaa pastaa itse ihan hartiavoimin. Todellakin siis sananmukaisesti. Käytin koko pikkuveikan päiväuniajan sen tekoon. Taikina oli jäykkää ja paksua ja pinnistin suunnilleen kaikki voimani, että sain sen jotenkuten litistymään kaulimen alla. Minua motivoi ajatus ihanasta itse tehdystä tuorepastasta, joka höyryäisi kutsuvasti lautasella ja maistuisi taivaalliselta. Muuten olisin luovuttanut jo ihan ensimetreillä. Ei maistunut. Se oli paksua ja raakaa. Ja mautonta. Urhoollisesti kuitenkin söimmme mauttomia ravioleja kaksi päivää, minä ja esikoinen valtavalla ketsuppikeolla höystettynä ja kuopus au naturel, koska ei raukka paremmastakaan tiennyt.

VIikonloppuna lähdin uuteen taistoon, koska en vain saanut päästäni ajatusta herkullisista kotitekoisista ravioleista. Ja niiden on nimenomaan oltava itse tehtyjä, sillä kaikissa kaupan ravioleissa joihin olen törmännyt, on maitoproteiinia ja sehän ei sovi. Tällä kertaa kuitenkin kipaisin kaupan kautta ja ostin muutamalla kympillä pastakoneen. Ja voi että mikä taivas aukesi! Pyörittelin kampea ja seurasin silmät kiiluen koneesta tulevaa ihanaa ohutta, kauniisti kasaantuvaa taikinalevyä. Se oli ihan eri näköistä kuin ensimmäisellä kerralla. :P Luulen, että ravioleista tulee meidän perusruokiin ihan säännöllinen lisä. Parasta niissä on se, että ne voi laittaa suoraan pakkaseen (ilman keittämistä) ja keittää sieltä sitten tarpeen mukaan. Pastantaikinan perusohjeessa tulee 100 g vehnäjauhoja ja aina sataa grammaa kohden yksi muna. Eli jos tekee 400 g:n jauhomäärällä, niin munia tulee 4.

Pastataikina

100 g vehnäjauhoja
1 muna per 100 g jauhoja
suolaa (itse laitoin 400 g taikinaan vajaa 1 tl)
tarvittaessa vettä
(halutessasi loraus oliiviöljyä)

Sekoita jauhot ja suola. Tee keskelle kuoppa ja lisää kananmunat ja oliiviöljy siihen. Sekoita esim. haarukalla munien rakenne rikki ja sekoita sitten kaikki taikinan osat yhteen. Taikina näyttää aluksi vähän kuin leivänmuruilta. Jos se tuntuu liian kuivalta, lisää vähän vettä. Kippaa taikinan alku jauhotetulle leivonta-alustalle ja vaivaa ja painele siitä taikinamainen pallo. Taikinaa pitää vaivata riittävästi, että siinä muodostuu gluteenia (kertoo Jamie Oliver täällä). Noin 10 minuutin vaivaamisen pitäisi riittää. Laita valmis taikina kelmun sisään ja anna tekeytyä jääkaapissa 20-30 minuuttia (minä pidin kylläkin huoneenlämmössä). Jos teet pastasta ravioleja, nyt on hyvä aika valmistaa täyte.

Kun taikina on seissyt riittävän kauan, ota pastakone esiin. Taikinan koosta riippuen jaa se muutamaan osaan, niin sen käsittely on helpompaa (pidä loppu taikina edelleenkin kelmun sisällä, ettei se kuivu). Minä käsittelin 400 g:n taikinan neljässä osassa. Vedä ensiksi taikina koneen läpi suurimmalla asetuksella. Sen jälkeen pienennä koneen rakoa yhdellä pykälällä ja vedä taikina uudestaan lävitse. Tämän jälkeen taita pasta kahtia ja vedä taas koneen läpi suurimmalla asetuksella. Toista tämä 5-6 kertaa. Tämän jälkeen pyöräytä taikina koneen läpi siten, että pienennät koneen asetusta joka kerta. Taikina kannattaa jauhottaa joka välissä kevyesti. Kun taikina on valmis, aseta täyte pieniin kekoihin pastalevyn päälle tasaisin välein. Jätä väliin riittävästi rakoa. Vie sen jälkeen seuraava taikinapallo pastakoneen läpi ohjeiden mukaan. Tästä taikinasta tulee kansi, joka asetetaan äskeisen pastalevyn päälle. Ennenkuin laitat taikinan toisen päälle, kastele esim. pullasudin ja veden avulla kekojen väliin jäänyt alue, jotta taikina tarttuu hyvin kiinni. Laita sitten pastalevy toisen päälle ja painele välit tiukasti kiinni. Sen jälkeen leikkaa taikinapyörällä/veitsellä/piparimuotilla haluamasi muotoisia ravioleja. Toista sama lopputaikinalle.

Valmiit raviolit voi laittaa suoraan pakkaseen ja keittää sieltä suoraan 2-3 minuuttia. Ilman pakastusta keittoaika on vähän lyhempi, vain 1 minuutti. Mulla on kyllä tapana keittää vähän liiankin pitkään, mutta noi ajat olisivat kai optimaalisia :P

Jauhelihatäyte

300-400 g jauhelihaa
1 sipuli
1-2 porkkanaa
1 prk tomaattimurskaa
mausteita
vehnäjauhoja suurustukseen

Pilko sipuli, raasta porkkanat. Ruskista jauheliha, lisää kasvikset ja paista hetken aikaa. Mausta. Ripottele päälle hieman vehnäjauhoja ja sen jälkeen tomaattimurska. Sekoita ja anna porista liedellä. Jäähdytä hieman ennen kuin käytät raviolien täytteeksi.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Nopeaa arkiruokaa: sitruunakana

Sitruunakana

Taas löytyi uusi ihanan kuuloinen kanaresepti, joka sopii myös meidän perheen kuopukselle! Resepti löytyi the clever carrot-blogista, joskin muutin määriä ja osittain sisältöäkin meille sopivammaksi. Maistui tosi hyvältä ja koko perhe tykkäsi! Tämäkin menee nopean arkiruoan kategoriaan, vaikkei ehkä olekaan ihan sieltä nopeimmasta päästä, kun otetaan ruoan paistoaika huomioon.

Sitruunakana

(n. 4 annosta)

400-500 g broilerin fileitä
suolaa
pippuria

Marinadi
1 tl sitruunan kuorta (n. puolikas sitruuna)
1/4 dl sitruunamehua
1/2 rkl oreganoa (tai basilikaa)
0,5 dl oliiviöljyä
1/4 tl suolaa

Juurekset
5-8 perunaa
1 bataatti
2-4 porkkanaa
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Pese ja kuori perunat, bataatti ja porkkanat. Kuutioi pienehköiksi palasiksi. Laita uunivuoan pohjalle hieman öljyä ja laita juurekset siihen. Pirskottele päälle hieman öljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita, että öljy ja mausteet levittyvät tasaisemmin. Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia (jos sinulla on esim. kanan ohutleikkeitä, kannattaa juureksia esipaistaa hieman pidempään, 25-30 minuuttia).

Valmista sitten kanan marinadi. Raasta sitruunan kuori ja sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään. Kun juurekset ovat olleet uunissa 20 minuuttia, ota vuoka uunista pois. Dippaa kanafileet marinaadiin ja asettele uunivuokaan juuresten päälle. Leikkaa vielä raastamasi sitruuna lohkoiksi ja laita nekin vuokaan. Laita vuoka takaisin uuniin ja anna paistua vielä 25-45 minuuttia riippuen käyttämästäsi kanasta. Minulla oli ohutleikkeitä, joten paistoaika oli 30 minuuttia. Sitäkin olisi voinut vähän vähentää, sillä ohuimmat fileet ehtivät jo vähän kuivua. Ensi kerralla esipaistan juureksia hieman pidempään ja lyhennän hieman kanan paistoaikaa.

Minä muuten söin tämän kanan ja juurekset salaattina. Nam!

Sitruunakanasalaatti

Untitled

Kirjahaasteenkin suhteen olen edistynyt. Viikonloppuna sain päätökseen J. K. Rowlingin uusimman kirjan Paikka vapaana. Tykkäsin siitä kovasti, mutta en nyt ehdi kirjoittaa enempää, sillä terassilta vaunuista alkoi juuri kuulua melko vaativaa itkua.

  1. Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan
  2. Richard Bach – Lokki Joonatan
  3. Herman Hesse – Lasihelmipeli
  4. John Steinbeck – Eedenistä itään
  5. Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa
  6. Peter Hoeg – Lumen taju
  7. Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia
  8. Anna-Leena Härkönen - Onnen tunti
  9. Carlos Ruiz Zafón - Tuulen varjo
  10. John Irving - Garpin maailma
  11. Paulo Coelho - Alkemisti
  12. Umberto Eco – Ruusun nimi
  13. Frank MacCourt - Seitsemännen portaan enkeli
  14. Georg R. R. Martin - A Dance With Dragons
  15. Thomas Hardy - Tess of the D'Ubervilles
  16. J. K. Rowling - Paikka vapaana

Vuosi 2013, kirjoja luettu: 4

maanantai 4. helmikuuta 2013

Nopeaa arkiruokaa: kanapannari

Untitled

Pikkuveikka on jo muutaman viikon ajan kieltäytynyt syömästä mitään lusikalla syötettyä. Nyt onkin sitten pakko tehdä sellaista ruokaa, jota pystyy omin sormin helposti napsimaan ja joka ei sisällä maitoa. Makaronilaatikko ja lihapullat (ja itsetehdyt raviolit!) soveltuvat molemmat tosi hyvin tähän tarkoitukseen, mutta ei niitäkään jaksa jatkuvasti syödä :P Eilen tein kanapannaria ja se maistui hyvin molemmille pojille. Pannaritaikinan resepti löytyi Pirkan sivuilta (lisäsin siihen kyllä leivinjauhetta ja tilkan öljyä) ja täytteen sovelsin itse (heh, aika taidokosta soveltamista paistaa kana ja kasvikset!). Mikä muu nopea arkiruoka olisi helposti sormin syötävää, maidotonta, soijatonta ja maistuisi hyvin koko perheelle?

Kanapannari

7 dl kauramaitoa
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
suolaa oman maun mukaan (0-1 tl)
tilkka öljyä

300-500 g broilerinsuikaleita
1 paprika
1 iso sipuli
1-2 päärynää
mausteita oman maun mukaan (curry, pippuri, yrttejä)
oliiviöljyä

Vatkaa kauramaito, kananmunat, jauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe, suola ja öljy sekaisin. Anna taikinan turvota täytteen valmistamisen ajan. Kuullota sipulit öljyssä ja curryssa. Lisää broileri, mausta ja ruskista. Lisää hetken päästä pilkottu paprika ja paistele jonkun aikaa. Lisää loppuvaiheessa myös pieneksi pilkottu päärynä. Kaada täyte uunipellille leivinpaperin päälle ja kaada päälle myös taikina. Paista uunissa 200 asteessa 35-40 minuuttia, toisiksi alimmalla tasolla. Huom! Ainakin mulla jäi pannari vähän kostean tuntuiseksi, joten seuraavalla kerralla meinaan kokeilla vähän pidempää paistoaikaa tai nostan pellin keskitasolle.

---
Meidän elo on taas normalisoitunut flunssan jälkeen. Pikkuveikka tosin yrittää puskea kolmea hammasta ulos yhtä aikaa, joten yöt ovat arvatenkin vähän mitä sattuu. Pikkuveikka on myös oppinut sanomaan esikoisen nimen ja se on todella suloista! Yksivuotiaan osoittava etusormi on myös päässyt valloilleen ja se osoittaakin vuoron perään kaikenlaisia esineitä ja asioita. Ehdoton suosikki on lamppu ja pikkuveikan voikin vähän väliä bongata tuijottelemasta kattoon ylpeä ilme kasvoillaan ja sormi pystyssä. Ollaan yritetty lasten kanssa vähän askarellakin jotain pientä. Uusimpia tuotoksia ovat vessapaperirulla-pupu ja Tutteli-laatikosta (siis sellaisesta, missä on useampi tutteli-purkki) tehty tunneli. Pupun häntänä on langasta tehty pieni pallero. Voin muuten suositella tekemään karvapallot haarukan avulla (ohje täällä). Se on ehdottomasti helpointa ja nopeinta. Kannattaa muuten pujottaa pallon sitova naru jo valmiiksi haarukan piikkien välistä, niin ei tarvitse yrittää pujotella sitä langan kiertämisen jälkeen.

Untitled

Viimeisin luettu kirja on Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Hyvä kirja! Kirjan tapahtumat ovat kyllä mielestäni ankeita ja aika ahdistavia, mutta maailmankuvaa avartavia ja se pistää ajattelemaan. Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo afganistanilaisista naisista Mariamista ja Lailasta, sodasta ja pakkoavioliitosta.

Virkattu sydän

Olen myös yrittänyt palauttaa mieleen virkkauksen perusteita. Virkkasin kuvassa olevan sydämen ja täytin sen vanhan tyynyn sisuksista kaivetulla vanulla. Sydämen ohje löytyi täältä. Käytännössä vain virkataan kaksi pyöreää ympyrää, joista tulee sydämen yläosat (jos haluaa isomman sydämen, voi lisätä silmukoita parilla kierroksella tai jos pienen sydämen, niin ei lisätä ollenkaan ja ympyärästä muodostuu pienempi kuppi). Kupit virkataan yhteen ja sitten sopivalta tuntuvassa vaiheessa aletaan kaventaa silmukoita aina sydämen molemmissa sivuissa ja keskellä (sekä edessä että takana). Ajattelin seuraavaksi tehdä pienempiä sydämiä, joihin liimaisin magneetit taakse.

Vuosi 2013, kirjoja luettu: 3