perjantai 26. heinäkuuta 2013

Metsästäjän kanapata

Untitled

Nyt löytyi kyllä aivan mahtava kanaresepti Pioneer Woman-blogista! Resepti on helppo, mutta vaatii vähän esivalmisteluja, sillä kasviksia riittää pilkottavaksi aikamoinen pino. Reseptin nimi on Chicken cacciatore, mutta voisikohan se olla suomeksi Metsästäjän kanaa. Wikipedia nimittäin tiesi kertoa, että cacciatore tarkoita italiaksi metsästäjää ja alla cacciatora tarkoittaa metsästäjän tyylillä valmistettua ruokaa, jossa on tomaatteja, sipulia, yrttejä, paprikaa ja joskus myös viiniä.

Untitled
Aika vastustamattoman näköinen kasvishässäkkä

Untitled
Tältä lopullinen ruoka näytti

Metsästäjän kanapata

8 broilerin filettä (tai jotain muuta osaa) (n. 800-900 g)
suolaa
pippuria
1,25 dl vehnäjauhoja
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita/margariinia
1-2 sipulia
3-4 eri väristä paprikaa
5 valkosipulin kynttä
300-400 g herkkusieniä
0,5 tl timjamia (kuivattua)
0,25 tl kurkumaa
0,5 tl suolaa
1,75-2 dl omenamehua tai viiniä
1 tlk tomaattimurskaa

Tämän ruoan valmistamiseen tarvitset kannellisen padan, jota voi käyttää sekä hellalla että uunissa tai vaihtoehtoisesti paistinpannun ja padan.

Pese paprikat ja herkkusienet. Leikkaa paprikat, sienet ja sipulit siivuiksi. Paloittele tai murskaa valkosipuli. Suolaa ja pippuroi kananpalat molemmin puolin makusi mukaan. Laita vehnäjauhot lautaselle ja pyörittele kanat niissä. Laita oliivilöjy ja voi uunin- ja hellankestävään pataan ja kuumenna hellalla. Ruskista kananpaloja rasvassa ja nosta ne sitten lautaselle sivuun. Kaada noin puolet paistorasvasta pois. Laita tämän jälkeen sipuli, valkosipuli ja paprikat pataan. Paista noin 1 minuutin ajan. Lisää sitten sienet ja paista 1 minuutti. Lisää timjami, kumina, suola ja pippuria. Lisää sitten omenamehu tai viini. Lopuksi sekoita vielä joukkoon tomaattimurska. Tämän jälkeen laita kananpalat pataan (niiden ei tarvitse upota pinnan alle, vaan itse asiassa saattavat kai olla jopa parempia, jos jäävät vähän pinnalle). Laita pataan kansi päälle ja pata uuniin 175 asteeseen, 45 minuutiksi. 45:n minuutin jälkeen nosta lämpö 200 asteeseen, ota kansi pois ja paista vielä 15 minuuttia. Tarjoa haluamsi lisukkeen kanssa! Meillä syötiin uusia perunoita, mutta alkuperäisessä reseptissä oli nuudeleita.

Untitled

Olen viime aikoina lueskellut enemmän lehtiä (köh köh... tilasin asuntomessuilta 2 lehteä lisää. En vielä tiedä mitä ihmettä edes teen sillä Deko-lehdellä! En ole mikään sisustusihminen, vaan arvostan käytännöllisyyttä melkein enemmän kuin ulkonäköä. Tulen yleensä vain kateelliseksi tai kiukkuiseksi sisustusjutuista.) Lumen taju on ollut kesken jo jonkin aikaa, mutta luin välissä Nick Alexanderin The case of the missing boyfriend, koska suoraan sanottuna keskelle synkintä talvea sijoittuvan kirjan lukeminen heinäkuun helteillä tuntui typerältä ja ankealta. Tämä kirja puolestaan oli kevyempi, vaikkakin raskaita aiheita kirjassa riittikin. Niitä oli kuitenkin käsitelty chicklit-tyyppisesti kevyesti, joten lukukokemus oli hyvin kevyt ja kesäinen. Päähenkilö on 39-vuotias sinkkunainen CC, joka asuu Lontoossa ja elää näennäisen täydellistä elämää. Hän on töissä mainostoimistossa ja hänellä on ympärillään suuri joukko (homo)ystäviä. Hän kuitenkin on alkanut tajuta, ettei olekaan kovin tyytyväinen ja että asioiden täytyy muuttua, ennen kaikkea hänen täytyisi saada poikaystävä, koska perheen perustaminen on hänelle hyvin tärkeää. Kirjassa kerrotaan CC:n epäonnistuneista treffeistä humoristisesti ja vakavampia aiheita sivutaan, kun käsitellään HIViä, kuolemaa, lapsettomuutta ja masennusta. Kirja oli kuitenkin minun mielestäni kevyt ja kiva. Siitä jäi hyvä fiilis.

Tajusin juuri, että meillä on jäljellä enää 4 arkipäivää, jotka vietämme poikien kanssa kotona! Sen jälkeen alkaa miehen loma, sitten vähän myöhemmin päiväkoti ja lopulta minun työni! Tunteet ovat vähän sekavia. Helpotusta ja paniikkia, sopivassa suhteessa. Päällimmäinen ajatus on, että tuleeko musta vielä ihan työkelpoinen ja osaava tyyppi vai ovatko aivot lähteneet lopullisesti lomalle näiden kotivuosien aikana. Miten jaksaa käydä töissä, kun lasten huonot yöunet varmasti jatkuvat vielä syksylläkin? Kuinka saada arjen rumba pyörimään ilman, että elämästä katoaa kaikki ilo ja vapaus? Miten lapset selviävät? Miten MINÄ selviän? Miksi en laihtunut sitä 15 kiloa, joka minun piti laihtua ennen töihin paluuta? MIKSI?! Ei mulla muuta nyt, hauskaa viikonloppua!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Suuria laivoja ja vielä isompia asuntoja

Untitled

Tänään teimme mielestäni melkoisen uroteon: kävimme sekä Tall ships racessa että Hyvinkään asuntomessuilla, lasten kanssa siis! Aikamoista menoa meinasi välillä olla, varsinkin kun nuorempi ei oikein meinannut viihtyä rattaissa tai sylissä ja halusi kävellä vain kiellettyihin paikkoihin. Suuntasimme Hietalahteen hyvissä ajoin, vaikka tapahtuma alkoikin vasta klo. 10. Hyvä kuitenkin, että olimme ajoissa, sillä isoon hienoon Gothenburg-laivaan oli jo alkanut kertyä jonoa. Se ei kuitenkaan ollut vielä liian pitkä, joten Mies jäi siihen jonottamaan, kun me poikien kanssa kiersimme katsomassa muita laivoja. Kun laivan kannelle sitten puolta tuntia myöhemmin pääsi, niin vaihdoimme miehen kanssa paikkoja ja me pääsimme esikoisen kanssa kurkkaamaan laivaan. Hienohan se oli, sellainen merirosvolaiva-tyyppinen. En päässyt hirveän pitkälle merirosvo-kuvitelmissani, sillä lähes heti poika ilmoitti, että hänellä on vessahätä. Murphyn laki, damn you!! No, nähtiin sentään vähän jotain ja pojalle se taisi olla ihan riittävästi :) Esikoinen pääsi vielä käymään pienen luotsilaivankin kyydissä ja oli siitä ikionnellinen. Kuopus vielä sai tyytyä katsomaan vierestä, kun vaunujen kanssa ei laivoihin päässyt (ja ainakaan minä en uskalla jättää vaunuja vartioimatta laivan eteen odottamaan!)

Untitled
Untitled

Laivojen jälkeen suuntasimme kävellen keskustaan lounaalle. Vatsat täynnä italialaista ruokaa lähdimme metrolla takaisin kohti autoparkkia ja keksimme sitten hetken mielijohteesta lähteä vielä asuntomessutkin katsastamaan. Osittain jo siitäkin syystä, että "lapset voivat sitten kätevästi nukkua päiväunet autossa ajomatkalla". Hah! No kyllä ne sitten nukahtivat (ikuisuudelta tuntuneen vinkumisen, kirkumisen, itkun ja leluilla huitomisen jälkeen) 10 minuuttia ennen Hyvinkäälle saapumista. Mutta nukkuivat silti!

Untitled

Asuntomessut oli järjestetty tosi toimivasti. Parkkipaikoilta kulki non-stoppina busseja asuntomessualueelle (matka kesti noin 10 minuuttia). Heti kun edellinen bussi lähti, seuraava kurvasi jo paikalle. Messualueen portilla oli rattaita lainattavana, joten jätimme omat tuplat autoon ja otimme molemmille pojille lainakärryt. Hyvä systeemi, sillä en olisi halunnut omia vaunuja jättää vartioimatta asuntojen ulkopuolelle, mutta lainakärryt pystyi hyvin jättämään. Messuilla oli kyllä lasten kanssa siinä mielessä tosi haastavaa, että kumpikin lapsista halusi talojen sisällä mennä juuri sinne, mihin ei olisi saanut ja juoksentelivat holtittomasti ympäriinsä. Lisää tuskanhikeä pukkasi se, kun ystävällinen työntekijä eräässä messutalossa antoi pojille omat kärpäslätkät. Kaunis ele, mutta sieltä talosta lähdettiin vauhdilla pois "äiti, sinä olet kärpänen! *läts*"-äänien saattelemana :D Kotona lätkät kyllä tulevat käyttöön, koska sellaisia meillä ei vielä ole, joten kiitos!

Siinä vaiheessa totesimme lopullisesti, että ei tästä mitään tule. Seuraavalla asuntomessuvierailulla pojat saavat jäädä hoitoon :D Olisi tuollakin ollut 2-7-vuotiaille lapsiparkki (5 euroa/lapsi), mutta emme uskaltaneet esikoista jättää sinne, koska hän ei ole koskaan ollut kenenkään vieraan hoidettavana. Olisi ehkä pitänyt ;) Mies lähti sitten poikien kanssa kokeilemaan messualueen leikkipuistoa, kun minä kiersin muutaman talon omassa rauhassa läpi. Sitten teimme vaihdon ja mies pääsi puolestaan katsomaan muutaman talon. Silti se suurin hupi jäi meiltä puuttumaan - talojen erikoisten ratkaisujen kommentointi ja kauhistelu. Kivaa silti oli, mutta erilaista kuin olimme ajatelleet.

Minä odotin messuilta jotain ideoita pieniin tiloihin, kuten esiemerkiksi erilaisia säilytysratkaisuja. Jouduin kuitenkin pettymään, sillä eihän tuolla messuilla ollut muuta kuin isoja ja valtavia taloja. Kaikki talot taisivat olla omakotitaloja. Ei näkynyt yhtään rivitaloa, saati sitten kerrostaloa (hyi kauhistus!). Neliöt olivat yli sadassa, joten eipä tuollaisissa asunnoissa hirveän tarkkoja ratkaisuja tarvitsekaan tehdä. Hmph :P

Muutamia kivoja juttuja osui silmään. Esimerkiksi tällaiset koristevalot/taulut olisivat aika kivat:

Untitled

Tällaiset lyhdyt näyttäisivät kauniilta terassilla:

Untitled

...mutta meille sellaisia ei ikimaailmassa voisi lähivuosina hankkia! Siitä pitävät kaksi täystuhoa huolen :)

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kesälomasuunnitelmia!

Untitled

Miehen kesäloma lähestyy koko ajan (vielä pari viikkoa)! Olemme viettäneet monta iltaa yömyöhään asti valvoen ja nettiä selaten, tavoitteenamme löytää mielenkiintoinen lomapaikka. Olimme oikeastaan jo hylänneet ulkomaanreissu-idean, sillä kumpikaan ei olisi jaksanut suunnitella ja varata omatoimimatkaa ja matkatoimistojen tarjonta ei kiinnostanut (kuka haluaa lähteä tulikuumaan Kreikkaan keskellä kesää?! Ilmeisesti aika moni, mutta en minä!). Sitten kuvaan astui arvoisa veljeni, Jokakokki, joka suositteli lämpimästi Köpistä ja Berliiniä. Köpiksessä olemme jo käyneet muutama vuosi sitten, mutta Berliini - ah! Siitä se ajatus sitten lähti :) Oli muuten melkoisen vaikeaa löytää hotellihuone neljälle henkilölle. Useimpiin hotelleihin sai netin varauspalveluiden kautta (Booking.com jne) vain 3 henkilöä/huone. Lopulta sitten otimme hotelliin sähköpostitse yhteyttä ja yllätys yllätys huoneeseen saatiin mahtuman lisävuode ja vauvansänky. Varmasti moniin muihinkin hotelleihin olisi saanut, kunhan olisimme vain tiedustelleet asiaa. Onneksi kuitenkin löytyi kiva hotelli. :)

Untitled

Berliini vaikuttaa lapsiperheelle oikein sopivalta paikalta. Siellä on monia nähtävyyksiä, joiden uskoisin kiinnostavan pienempiäkin lapsia. Suunnitelmissa on ainakin seuraavat kohteet:

  • Lego Discovery Center
  • Luonnonhistorian museo
  • Eläintarha (joita on itse asiassa kaksin kappalein)
  • Akvaario tms (eläintarhan vieressä)
  • Tekniikan museo (junia, autoja yms.)
  • Sealife Berlin ja aquadom

Minua lisäksi kiinnostavat tietysti shoppailupaikat (Kurfurstendamm-ostoskatu, Galeria Lafayette, Potsdamer Platz Arkaden) ja historialliset nähtävyydet, joista luonnollisesti ensimmäisenä tulee mieleen Berliinin muuri. ;) Tällaisia alustavia suunnitelmia meillä on ja monia muitakin paikkoja on listalla. Kirjoitan sitten matkakertomuksen, kun reissu on suoritettu! (Oikeasti olen vielä vähän skeptinen matkaanlähdön suhteen. Kai jompi kumpi pojista kuitenkin tulee kipeäksi tai minulle iskee vatsatauti? Kuopus jo aloitti sillä, että heti matkan varaamisen jälkeen sai korvatulehduksen ja angiinan.)

Viikonloppuna vietettiin poikien serkkuvauvan ristiäisiä. Tilaisuus oli mukava, joskin vilinää riitti neljän pienen pojan muodossa. Me saimme Miehen kanssa kunnian toimia pojan kummeina! :) Sain myös pyynnön leipoa jotain ristiäisiin ja mikäs sen mukavampi syy päästä taas leipomishommiin. Leivoin yksinkertaisia viemisiä: vanhoja tuttuja brownieita ja uutena kokeiluna New Yorkin murupiirakkaa (New York-style crumb cake, jonka ohje löytyi Smells like home-blogista).

Ohjeessa oli minulle uusi käsite, nimittäin kakkujauho. Blogin kommentteja lukiessani mmärsin lopulta, että kyseessä oli vehnäjauhon ja maissitärkkelyksen sekoitus. Sen mittaamisessa kannattaa muuten olla tarkkana! Maissitärkkelys taitaa pakkaantua mittaan tiukemmin kuin vehnäjauho. Kun luulee mittaavansa oikeat määrät jauhoja kulhoon, ja sitten alkaa ottamaan siitä ensiksi 4 dl jauhoja murupohjaan ja sitten 3 dl jauhoja piirakkapohjaan, niin yhtäkkiä huomaakin, että kulhoon jäi vielä jauhoja! En tiedä mikä mysteeri tämä oli, vai teinkö vain mittausvirheen, mutta kannattaa tosiaan olla tarkkana. :P

Untitled

New Yorkin murupiirakka

Kakkujauho:
6,1 dl vehnäjauhoja
6 rkl (0,9 dl) maissitärkkelystä (maizena)

Murut:
0,75 dl sokeria
0,75 dl fariinisokeria
3/4 tl kanelijauhetta
1/8 tl suolaa
8 rkl voita/leivontamargariinia (sulatettuna/juoksevaa marg.)
n. 4 dl "kakkujauhoja"

Piirakkapohja:
n. 3 dl kakkujauhoja
1,2 dl sokeria
1/4 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
6 rkl voita/leivontamargariinia
1 kananmuna
1 munankeltuainen
1 tl vaniljasokeria
0,75 dl maitoa
(koristeeksi tomusokeria)

Tee ensiksi kakkujauhot sekoittamalla vehnäjauhot ja maissitärkkelys keskenään. Tee sitten muruseos. Sekoita sokeri, fariinisokeri, kaneli, suola ja sulatettu voi keskenään. Lisää sitten 4 dl kakkujauhoja ja sekoita, kunnes taikina on paksua ja jämäkkää. Painele taikina tiiviiksi kasaksi kulhon pohjalle. Se murustellaan lopuksi kakkupohjan päälle. Anna muruseoksen odottaa huoneenlämmössä 10-15 minuuttia.

Tee sitten piirakkapohja. Sekoita vatkaimella vajaa 3 dl kakkujauhoja, sokeri, sooda, suola ja vaniljasokeri (varo ettei pöllähdä!). Lisää sitten vähitellen joukkoon voi, edelleen vatkaten (n. 2 minuuttia). Lopputuloksena pitäisi olla kosten leivänmurujen näköinen taikina. Lisää lopuksi vielä muna, keltuainen ja maito, edelleen vatkaten. Vatkaa, kunnes taikina on kevyehköä ja ilmavaa (n. 1 minuutti).

Ota n. 20x20 cm vuoka ja laita pohjalle kaksinkerroin taiteltu folio (jätä sen verran varaa, että folio roikkuu reunojen yli - sen avulla piirakka saadaan nostettua vuoasta helposti pois!). Voitele vuoka ja kaada kakkutaikina siihen. Murustele murutaikina pohjan päälle kevyesti - älä painele. Paista n. 165 asteessa 35-40 minuuttia. Mielestäni kakku oli parempaa vähän kosteampana, 40 minuutin kohdalla tuntui jo vähän turhan kuivalta suussa. Kakku on parhaimmillaan vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa! Ripottele valmiin piirakan päälle tomusokeria koristeeksi.

---
Olen jatkanut myös epäonnisten kokkailujen linjaa. joten sillä saralla ei sinänsä ole mitään uutta. Kokeilin pinaattilettuja, mutta rehellisesti sanottuna kaupan letut maistuivat mennen tullen paremmilta! :D Pulled pork on edelleen meidän kesän ykköshitti. Viikonloppuna se sai hamppareiden sijasta parikseen uuniperunan. Hyvää oli niinkin! Lasten iloksi tuli myös kokeiltua itse tehtyjä kepakoita Yhteishyvän sivuilta löytyneellä ohjeella. Osui ja upposi! 3-vuotias erityisesti oli innostunut, sillä "mumminkin luona syödään aina lepakoita!" Tälle on naurettu monet kerrat :)

Untitled

Kepakot

(16 kpl)

800g jauhelihaa
200 tuorejuustoa (kokeilin Arla Apetina Intia-tuorejuustoa)
(valkosipulia)
2 kananmunaa
4 rkl perunajauhoja
2 tl timjamia
1-2 tl suolaa
(2-4 rkl ketsuppia)

Sekoita kaikki aineet yhteen ja muotoile leivinpaperille kepakkomaisia pötkylöitä. Laita niihin halutessasi tikku (vaikkapa puoliksi katkaistu grillitikku). Paista 225 asteessa, 10 minuuttia (uunin keskitasolla).

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Hellesään herkkuja

Untitled

Viikonloppu vietettiin vanhempieni mökillä ja nyt yritän orientoitua taas arkeen. Miehen kesäloma on vasta elokuussa, joten heinäkuu touhuillaan muita kesäisiä juttuja ja varsinaisen loman kimppuun isketään sitten myöhemmin. Unelmissa siintää joku ulkomaan matka, mutta voi olla, että pysytellään kuitenkin vain Suomen kamaralla. Jää nähtäväksi :) Töiden aloittaminen lähestyy edelleen uhkaavasti ja alan kieltämättä olla jo aika innoissani asiasta. Pinnan alla tietysti kuplii aikamoista kauhua, kun muistan, että olen ollut yli 3 vuotta pois ja lähes kaikki asiat firmassa ovat muuttuneet. Mutta kyllähän se siitä! :P

Viime viikolla nautiskelimme poikien kanssa vesimelonisohjoa välipalaksi (ohje täältä). Oli ihan hyvää, mutta ensi kerralla teen pari asiaa toisin: A) en pakasta melonia ja banaani yön yli - niistä tule aivan liian kovia meidän perusblenderillemme B) Lisään banaanin määrää, että rakenteesta tulee pehmeämpi. Lisäksi viime aikoina on tullut tehtyä myös itse hodarisämpylöitä (ohje Glorian ruoka&viini 4/2013) ja väliin tuli tietysti nakkeja ja uutena kokeiluna sipulihilloketta (ohje Mondo Ruoka&Matka 1/2013). Oli aikuisten makuun, lapsille en edes yritäänyt tuputtaa. :)

Untitled
Vesimelonisohjo

Vesimelonisohjo

7-8 dl vesimelonia
1 banaani
1-2 rkl hunajaa tai muuta makeutusta
1 sitruunan kuori
1 sitruunan mehu
n. 1,25 dl vettä

Pilko vesimeloni ja banaani kuutioiksi ja pakasta muutaman tunnin verran. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa sohjoksi. Lisää vettä vähitellen, että saat sohjosta haluamasi paksuista.

Untitled
Hodarit ja sipulihilloketta

Hodarisämpylät

(10 kpl)

2,5 dl vettä
1 pss hiivaa (tai 35 g tuoretta)
25 g leivontamargariinia/voita
1 tl sokeria
1 tl suolaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 dl rouheinen sämpyläjauho (Sunnuntai) tai muita haluamiasi jauhoja
2 rkl siirappia
1 rkl vettä

Lämmitä vesi ja liota hiiva siihen. Sulata margariini. Lisää hiivan joukkoon margariini, sokeri ja suola. Alusta jauhot vähitellen takinaan. Vaivaa taikinaa 10 minuuttia yleiskoneella (tai 20 minuuttia käsin). Kohota taikinaa liinan alla 30 minuuttia. Jaa kohonnut taikina 10 osaan ja muotoile pitkulaisia sämpylöitä. Kohota leivinpaperin päällä liinan alla 20 minuuttia. Sekoita siirappi ja vesi, ja voitele seokselle sämpylöiden pinta. Paista sämpylöitä 225 asteessa 10 minuuttia.

Sipulihilloke

500 g sipulia (noin 2 isoa)
1 rkl voita/margariinia paistamiseen
0,5 rkl öljyä paistamiseen
suolaa
pippuria
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl hillosokeria

Halkaise sipulit ja leikkaa niista ohuita siivuja. Paista sipuleita öljy-voiseoksessa 20-30 minuuttia, keskilämmöllä. Sekoita välillä. Mausta lopuksi hilloke suolalla ja pippurilla. Lisää lopuksi etkka ja hillosokeri. Hauduta 3 minuttia koko ajan sekoittaen. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Untitled
Pirjo Rissanen - Kamomillasola

Kirjojakin on tullut luettua oikein runsain mitoin, ja vihdoinkin pääsen taas ruksimaan kirjoja listalta yli! Pienenä syrjähyppynä luin Pirjo Rissasen Kamomillasolan, joka kertoo Saksassa asuvasta Maaritista ja tämän perheestä. Maarit on saanut nuorena lapsen, mutta erinäisistä syistä lapsi ei olekaan asunut hänen luonaan, vaan isovanhemmat ovat ottaneet hänet hoiviinsa. Maarit palaa Suomeen luokkakokoukseen ja samalla alkaa valottua kipeitä muistoja Maaritin nuoruudesta. Mielenkiintoinen, koskettava ja koukuttava!

Untitled
Richard Bach - Lokki Joonatan

Luin myös Lokki Joonatanin, jonka olen mieltänyt jonkinlaiseksi klassikoksi. Kirja ei ollut sellainen mitä odotin ja olen vähän kahden vaiheilla pidinkö siitä erityisemmin. Lyhyt kirja kyllä oli, pisteet siitä! Kirja kertoo lokista nimeltä Jonathan Livingston, joka haluaa oppia lentämään täydellisesti. Sitä ei kiinnosta samat asiat kuin muita lokkeja, eli ainainen ruoan etsintä ja siitä tappelu. Joonatan keskittyy lentämiseen ja tutkii sitä monelta eri kantilta. Lopulta se karkotetaan lokkiyhteiskunnasta erilaisuutensa vuoksi, mutta se ei Joonatania pysäytä, vaan hän jatkaa lentoharjoituksiaan yksin. Kirjaan kätkeytyi varmaankin monenlaista viisautta siitä, kuinka jotkut - eläimet ja ihmiset - ovat erilaisia ja haluavat sellaisia asioita, joita muu yhteiskunta ei voi ymmärtää. Siinä saattaa joutua kärsimään, mutta jos vain uskoo unelmiinsa, saattaa saada tilalle jotain paljon parempaa.

Untitled
Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa

Sarasvatin hiekkaa on kirjan takakannen mukaan ekologinen jännitysromaani. En nyt ehdi kirjoittaa siitä enempää, sillä päiväuniaika on nähtävästi loppunut. Ihan hyvä kirja oli. Kerronta hyppi mielestäni vähän liikaa ja olisin halunnut tietää, mitä lukujen välissäkin tapahtui. Mielenkiintoinen kirja.

  1. Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan
  2. Richard Bach – Lokki Joonatan
  3. Herman Hesse – Lasihelmipeli
  4. John Steinbeck – Eedenistä itään
  5. Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa
  6. Peter Hoeg – Lumen taju
  7. Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia
  8. Anna-Leena Härkönen - Onnen tunti
  9. Carlos Ruiz Zafón - Tuulen varjo
  10. John Irving - Garpin maailma
  11. Paulo Coelho - Alkemisti
  12. Umberto Eco – Ruusun nimi
  13. Frank MacCourt - Seitsemännen portaan enkeli
  14. Georg R. R. Martin - A Dance With Dragons
  15. Thomas Hardy - Tess of the D'Ubervilles
  16. J. K. Rowling - Paikka vapaana

Vuosi 2013, kirjoja luettu: 18